Pääkirjoitukset

Odotushuoneet ovat ”tarpeeseen”

 

Suomalaiset, joilla on kasvoissaan jo enemmän ryppyjä kuin murrosikäisellä finnejä, muistavat terveyskeskusten esiinmarssin 1970-luvulla. Vielä finninaamaisille, ja vähän varttuneemmillekin, terveyskeskus on aina ollut itsestäänselvyys. Sellainen arvauskeskus.
 
Terveyskeskus oli jo nimenä mullistava, kunnanlääkäri ei ollut enää mitään.
 
Heti kohta keskuksia perustettaessa puuhasteltiin jo kansanterveystyön kuntainliittojen kanssa. Jo siinä vaiheessa alkoivat kansalaiset tippua siltä tietämyksen hyllyltä, missä ymmärretään koko terveydenhuollon taloudellista ylöspitoa.
 
Vuosikymmenten perästä tulivat Paras-hankkeet, heti kohta taas uudet ja erilaiset hallintohimmelit, joista ei naapurin Erkkikään ota selvää. Ministeritasollakin puhutaan jo illalla eri faktoista kuin aamulla tuli tokaisseeksi.
 
Jotainhan tässä touhussa täytyy olla pahasti vialla, kun ammattitaitoa on enemmän kuin koskaan, ammatti-ihmisiä enemmän kuin koskaan, rahaa palaa enemmän kuin koskaan, mutta silti hoitojonot ja hallinto-organisaation velat vain pitenevät.
 
Putosivatko viisaatkin tietämyksen hyllyltä?
 
 
Samaan hengenvetoon on myönnettävä, että kansalaiset saavat myös pääsääntöisesti parempaa hoitoa kuin koskaan aikaisemmin ja ihmiset elävät terveempinä yhä vanhemmiksi. Neljässä vuosikymmenessä kaikki osaset eivät silti ole loksahtaneet paikalleen edellä mainituista syistä.
 
Valtiovallan ohjaus on ollut lähes yhtä kuin hoitojonojen kriminalisoiminen, eli sakkoa liian pitkistä jonotusajoista. Mitä sote-uudistus tuo tullessaan, jää nähtäväksi.
 
Terveyskeskusten alkuvuosina, siis 1970-luvulla, lääkäreitä riitti kohtuullisesti joka kolkalle valtakuntaa. Nyt kun lääkäreitä on lukumääräisesti valtavan paljon enemmän, suurin osa terveyskeskuksista tuntuu potevan lääkäripulaa.
 
Tuttu kaveri haasteli, että taannoisilla tammikuun lääkäripäivillä kaikki tärkeimmät syrjäseutujen kunnat, esimerkiksi Helsinki, Espoo, Vantaa ja Inari, houkuttelivat omissa kojuissaan uusia lääkäreitä terveyskeskuksiinsa.
 
Ja jos lääkäreiltä itseltään kysytään (lääkäriliitolta), enempää medisiinareita ei missään nimessä saisi yliopistojen penkeille istuttaa. Lisäystä aloituspaikkoihin on toki luvassa.
 
Lääkäreistä(kin) melkoinen osa menee töihin yksityisiin yrityksiin. Hommat ulkoistetaan kaikkien muitten toimialojen tapaan. Heti nyt -yhteiskunnassa valtion ja kunnan leipä on pitkä, mutta kovin kaponen.
 
Kun yksityinen toimija pystyy tarjoamaan samat palvelut kunnan kannalta edullisemmin kuin oma terveyskeskus, niin sekin todistaa järjestelmän olevan tehoton. Yksityiset firmat eivät tarjoa palveluja tappiolla, vaan aina voittoa maksimoiden. Miksi kunta ei kykene edelliseen tehokkuuteen?
 
Hämeenlinnassa on jo onneksi otettu askeleita parempaan suuntaan. Jää nähtäväksi, miten tehokkaasti uusi kanavamalli loppujen lopuksi sukeutuu. Toivottavasti tehokkaaksi.
 
Loppukevennys: Terveyskeskusten pitkiksi joskus venähtävät jonot eivät tosin ole täysin tarpeettomia. Jos jonoja ei olisi, niin kaikkiin terveyskeskuksiin rakennetut odotushuoneet olisivat hukkainvestointi!