Pääkirjoitukset

OECD:n neuvoja syytä kuunnella

Suomalaiset poliitikot saivat keskiviikkona tutun potkun takamuksilleen Pariisin suunnasta. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD luettelee maaraportissaan lähes kaikki ne uudistukset, jotka tiedetään tarpeellisiksi, mutta joista ei vain ole pystytty tekemään päätöksiä.

Eläkeiän nostamisen tarve ja kuntien aivan liian suuri määrä eivät todellakaan ole mitään uutisia, mutta niin ne vain ovat ykkösasiat tuoreimmassakin Suomea koskevassa maaraportissa.

OECD tekee tehtäväänsä kehittyneiden markkinatalousmaiden vahtikoirana. Perinne on pitkä. Se alkoi toisen maailmansodan jälkeen Euroopan jälleenrakennuksesta. Silloin maanosa nousi raunioista, ihan niin alkutekijöistä ei onneksi tällä kertaa hyvinvointia tarvitse rakentaa.

Riippumattoman talousvahdin hyvät neuvot ovat nyt poikkeuksellisen arvokkaita, kun ristipaineet ovat jopa maan hallituksen sisällä poikkeuksellisen vahvoja.

On hyvä kuunnella ulkopuolisia arvioita vaikka vain kertauksen vuoksi. Joskus kannattaa ajatella myös sitä, miltä kaikki tämä suomalainen päättämättömyys näyttää.

OECD on jäätävän oikeassa muistuttaessaan, että Suomi on menettänyt ratkaisevasti kilpailukykyään ja vieläpä suhteellisen lyhyen ajan sisällä. Elektroniikkateollisuuden tuho ja metsäteollisuuden alasajo ovat jättäneet jälkensä, ja menetysten korvaaminen on osin jopa mahdotonta.

Kun kansantalouden tulopohja on osin pettänyt, ei julkisten menojen kasvu voi jatkaa hurjaa laukkaansa. Se pitäisi ymmärtää ilman OECD:n laiskanläksyäkin. Elintaso ja hyvinvointi eivät muuten säily.

Rakenneuudistusten tarpeesta on Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa puhuttu kyllästymiseen asti. On myös vakuuttamasta päästyään vakuutettu, että vaikeat päätökset on tarkoitus tehdä.

Niin kuntarakenteesta kuin sosiaali- ja terveyspalveluistakin on jäänyt käteen vain kaluttu luu. Ei ole minkäänlaista tietoa, mitä konkreettista hyötyä tai säästöä kansantaloudelle kummastakaan hahmottomasta uudistuksesta saavutetaan.

Vuoden päästä pidettävät eduskuntavaalitkaan eivät anna paljon toivoa paremmasta päätöksentekokyvystä.

Keskustan rynnistys oppositiosta kohti uutta hallitusvastuuta perustunee ainakin osittain kunnissa kytevään vahvaan itsenäisyyshaluun. Omasta kunnasta ei haluta luopua, ja itsenäisyyden takuumiehiksi huudetaan viimeistään vuoden päästä kansanedustajaehdokkaita. Silloin ovat rehellisyys ja talousrealismi arvossaan.

Viime viikkoina kipeistä säästöpäätöksistä puhuttaessa on päähuomio kiinnittynyt siihen, voiko hallitus tehdä myös vaalien jälkeistä hallitusta sitovia leikkauksia.

Tehtäisiin nyt ensin päätökset, jotka ovat nykyisen hallituksen ja eduskunnan käsissä. Näin toivoi myös presidentti Sauli Niinistö opettaessaan Sotshin kisastudiossa Kataisen hallitukselle poliittista realismia.