Pääkirjoitukset

Omaishoitajat ansaitsevat etuutensa

Omaishoitajilla on taas ystäviä, vaikka eduskuntavaaleihin on vielä vuoden päivät aikaa. Kotonaan vanhaa, sairasta tai vammaista läheistään hoitavat ovat olleet aina vaalien alla lähellä kansanedustajaehdokkaiden sydämiä. Heidän arvokas työnsä on saanut ansaitsemaansa huomiota, omaishoitajien vaatimattomia palkkioita on joukolla surtu ja niihin on luvattu tuntuvaa parannusta heti vaalien jälkeen.

Toistaiseksi omaishoitajien oikeutetut palkankorotusvaateet ovat jääneet joko valtion rahapulan tai heitä tiukemmin etujaan valvovien edunsaajien takia hoitamatta. Keskiviikkona peruspalveluministeri Susanna Huoviselle (sd.) esityksensä jättänyt työryhmä esittää, taas kerran, omaishoitajien aseman ripeää parantamista.

Suomessa on nelisenkymmentä tuhatta omaishoitajaa, jotka saavat työstään pienen palkkion, omaishoidon tuen. Mutta vain osa heistä on tukea hakenut. He tekevät työtään vailla minkäänlaista korvausta ja ilman vapaapäiviä vuodesta toiseen, vain lähimmäisenrakkauden siivittäminä. Varsin moni omaishoitaja on jo ikääntynyt ja hoitaa omaa puolisoaan tai sairasta lastaan. Monesti hoitajan oma kunto ei ole juuri hoidettavan kuntoa parempi, mutta silti he sinnittelevät eteenpäin.

Kunnat kipuilevat, jotkut ankarastikin, vanhusten ja vammaisten laitoshoidon ja erilaisten hoiva- ja palvelukotien, myös kotihoidon kustannusten takia.

Omaishoitajat säästävät yhteiskunnalta uskomattoman määrän rahaa, koska omaishoidon tuki on parhaimmillaankin muutamia satoja euroja kuukaudessa. Jokainen voi laskea, paljonko yksi hoitaja säästää yhteisiä varoja, kun vanhainkotipaikan todellinen kustannus on nelisentuhatta euroa kuukaudessa.

Nykyisin lähdetään siitä, että vanhukset ja muut jatkuvaa hoivaa tarvitsevat hoidetaan mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Omaishoitajat jos ketkä ovat työllään tukemassa tätä tavoitetta.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esittää omaishoitajien palkkioiden korottamista ja porrastamista työn vaativuuden mukaan. Parhaimmillaankin korvaus olisi 1 100 euroa kuukaudessa ja se olisi veronalaista tuloa. Lisäksi omaishoitajille esitetään kahta tai kolmea vapaapäivää kuukaudessa.

Selvästä parannuksesta huolimatta omaishoitajien kustannukset yhteiskunnalle olisivat edelleen erittäin kohtuulliset, jos niitä verrataan laitoshoitoon, tuettuun palveluasumiseen tai kunnan tarjoamaan kotihoitoon.

Työryhmän määrittämille tavoitteille on olemassa vahva poliittinen tuki, sillä päättäjät niin eduskunnassa kuin kunnissakin ymmärtävät tilanteen kohtuuttomuuden. Tuskin kenenkään mielestä on oikein, että tuen määrä vaihtelee kunnittain ja voi muuttua kesken sopimuskauden kulloisenkin rahatilanteen mukaan.

Omaishoitajaksi ryhtyvän on pystyttävä luottamaan tuen jatkuvuuteen, sillä työ vaatii erityisen vahvaa sitoutumista ja omista, usein aivan vaatimattomista tarpeista luopumista. Rahalla on oma merkityksensä, mutta omaishoidossa myös lähimmäisenrakkaudella on vahva sijansa.