Pääkirjoitukset

Omistajaohjaukseen uusi ote

Keskustelu valtion joko kokonaan tai osittain omistamien yhtiöiden omistajaohjauksesta virisi taas kerran, kun siitä vastaava ministeri dramaattisten vaiheiden jälkeen vaihtui tällä viikolla. Nykyisessä hallituksessa epäkiitolliseksi luonnehdittu tehtävä on vihreillä. Heidi Hautalan jälkeen omistajaohjauksesta vastaa uusi kehitysministeri Pekka Haavisto.

Tehtävä on monissa hallitusneuvotteluissa ollut heittopussi tai jakojäännös. Sillä on voitu kätevästi lisätä muuten keveän ministerisalkun ja myös itse ministerin painoarvoa.

Valtionyhtiöt eivät kuitenkaan ole mikä tahansa yritysryhmä, joiden asioita voi kuka tahansa hoidella vain toisella kädellä, muiden töiden ohella.

Valtio omistaa kokonaan parikymmentä yritystä ja on vähemmistöosakkaana 11 pörssiyhtiössä. Nämä osakkeet ovat valtion sijoitusyhtiön Solidiumin salkussa.

Omistajaohjauksen näkökulmasta valtionyhtiöt jaetaan kolmeen kategoriaan. Osalle niistä on sälytetty jokin erityistehtävä, osa on strategisia yhtiöitä ja kolmannelle ryhmälle on annettu yksinomaan finanssitavoite.

Valtionyhtiöissä on edelleen kymmeniätuhansia työntekijöitä, vaikka niiden painoarvo suomalaisessa kansantaloudessa on jo vuosien ajan laskenut. Niiden osakkeiden markkina-arvoksi lasketaan tällä hetkellä noin 14 miljardia euroa.

Valtion joko kokonaan tai osittain omistamat yhtiöt muodostavat edelleen merkittävän ja koko kansantalouteen vaikuttavan keskittymän. Vaikka valtionyhtiöitä on myyty, pilkottu ja lopetettu, monet niistä ovat edelleen toimialoillaan raskasta sarjaa, muutamat myös kansainvälisesti.

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ehdotti perjantaisessa Suomen Kuvalehdessä, että valtion omistuksia varten perustetaan kokonaan oma ministeriö. Hänen mielestään omistajaohjaukseen on vaikea paneutua täysipainoisesti muiden ministerintehtävien ohella. Ehkä viimeaikaiset tapahtumat ovat myös innoittaneet Urpilaista pohtimaan valtion roolia omistamissaan yrityksissä.

Valtiovarainministerin ajatukset kulkevat vastavirtaan yleisen kehityksen kanssa. Parhaillaan valmistellaan myös valtionhallinnon uudistusta ja sen tavoitteena on ministeriöiden yhdistely nykyistä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tästä huolimatta omistajaohjausministerin tehtävä voidaan perustaa osaksi jotakin toista ministeriötä.

Valtion rooli ei voi olla pelkkää passiivista omistamista, senkin on voitava ostaa ja myydä osakkeita ja tarvittaessa perustaa vaikka kokonaan uusi yritys. Viime aikoina on viritelty ajatusta muun muassa uuden valtion kaivosyhtiön perustamisesta.

Valtiovarainministeri Urpilaisen ajatuksia ei kannata sivuuttaa pelkällä olankohautuksella. Valtion on syytä pitää omistuksistaan hyvää huolta, kehittää ja vahvistaa niitä. Vastuu niiden tulevaisuudesta on koko hallituksella, ei yksittäisellä ministerillä, olipa tämä mistä puolueesta tahansa. Suurta omaisuuskeskittymää ei voida vastuullisesti hallinnoida tunteilla, saati minkään puolueen asettamilla askelmerkeillä, vaan järjellä ja realismilla.