Pääkirjoitukset

Ongelmat tiedetään, ratkaisuista riidellään

Jos on vaikeaa kolmen puolueen hallituksella, helppoa ei ole oppositiollakaan. Äänestäjät antoivat TNS Gallupin barometrissä oppositiolle murskaavaa kritiikkiä uskottavien vaihtoehtojen puuttumisesta; tyytymättömiä oli kyselyssä peräti 73 prosenttia vastaajista.

Viime vuonna tyytymättömiä oppositioon oli ”vain” 56 prosenttia kyselyyn vastanneista.

Sosiaalidemokraatit, pääoppositiopuolue, paistatteli Yleisradion viimeisimmän puoluekannatusmittauksen jälkeen toisena, selvästi paremmilla lukemilla kuin aiemmissa kyselyissä. Tästä huolimatta jopa kolme neljästä suomalaisesta ajattelee, että oppositio on onnistunut huonosti tai melko huonosti pyrkimyksissään esittää vaihtoehtoja hallituksen politiikalle.

Syitä opposition – tai päättäjien ylipäänsä – epäsuosiolle ei ole vaikea etsiä. Suomen talousnäkymissä ei ole juuri kehumista, valtion velkaantuminen jatkuu liiallisella vauhdilla ja työttömyysturvaetuuksia saavien määrä on noussut 1990-luvun lopun tasolle.

Viime vuoden lopussa etuuksia sai yli 400 000 ihmistä, mikä on lähes 50 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Edellisen kerran etuuksia sai yhtä moni vuonna 1998. Kuvaavaa on, että Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen maksamia työttömyysetuuksia sai viime vuoden lopussa peräti 12 prosenttia työikäisistä ihmisistä.

Kun 2010-luvusta uhkaa muodostua talouden menetetty vuosikymmen, on selvää, että poliitikkojen on tehtävä runsaasti kipeitä päätöksiä. Suomi ei ole ehtinyt Euroopan loivaan talousnousuun Yhdysvaltojen tai Aasian liidosta puhumattakaan.

Suomessa keskustellaan – tai paremminkin riidellään – yhä uudelleen ja uudelleen samoista teemoista, jotka nousivat esiin jo vuoden 2009 rysähdyksen jälkeen. Muun muassa työehtosopimusten yleissitovuudesta, Ruotsin palkkamallista ja työntekijöiden osallistumisesta yrityksen päätöksentekoon on väännetty kättä menneelläkin viikolla. Heikoin tuloksin.

Kovin innovatiiviseksi tai hedelmälliseksi tätä keskustelua on hankala luonnehtia, vaikka kaikki osapuolet ymmärtävät, että nyt työelämän mannerlaattojen olisi viimeistään liikuttava.

Poteroista katsottuna omien etujen puolustaminen on tärkeää, mutta laajemmassa tarkastelussa kyse on yritysten elinkelpoisuudesta. Tiukat rintamalinjat vievät leivän sekä omistajilta että työntekijöitä.