Pääkirjoitukset

Onko meillä näköharha?

Hämeenlinnan kaupungille jätetyn kunnallisaloitteen pitäisi liikauttaa ainakin jotakin päättäjien päänupeissa täysin riippumatta siitä, mikä on ”väärää” tai ”oikeaa” kaupunkikehitystä.

Tekniikan lisensiaatti Jaakko Välimaa puhuu riskistä, joka voi vaania, kun uutta suunnitellaan tukka putkella jo silloin, kun toteutuksessa olevienkaan suunnitelmien vaikutuksia ei vielä tiedetä; rakennetaan keskeneräisten hankkeiden ”päälle”.

Tarkistetaan ensin silmälasit: Onko meillä näköharha? Onko Hämeenlinna sittenkin yhä vain pikkukaupunki? (Tähän saa kukin vastata ihan itse.)

Vauhtisokeudesta ja kasvuhuumasta on puhuttu, mutta yleensä kevyesti heitellen. Väitteet on voitu heittää onnellisen usein romukoppaan. Nyt ei kaikkea voi kuitata eläkeläisten höpinäksi. Isojen hankkeiden pikkukaupungissa esiintyy tervettä epäilyä. Se on hyvä se.

Investointeihin tulvii kaupungin ulkopuolista rahaa. Työpaikkoja tulee. Sehän vasta onkin hyvä asia. Päättäjiä ei ole siitä liian usein kehuttu tai kiitetty ja nyt sanotaan melkein sokeiksi. Kiittämättömyys on maailman palkka kunnallishallinnossakin.

Aloitteessa kysytään, mihin on unohtunut kaupungin asukaslähtöinen toimintatapa. Unohtuiko se? Kaupungin painopisteen pitää aloitteen mukaan löytyä sosiaali- ja terveydenhuollosta, koulutuksesta, lähipalveluista, turvallisesta liikenteestä, luonnosta ja kulttuurista. Nuo asiat ovat tavallisille kaupunkilaisille tärkeitä. Niiden turvaamiseksi tarvitaan nimenomaan (hallittua) kasvua ja kehitystä.

Poliittisten irtopisteiden keräilyä on ilmassa. Kunnallisaloitteen on allekirjoittanut 35 kaupunkilaista, joista pari on valtuutettuja ja jokunen kai sellaiseksi pyrkiviä. Se ei kuitenkaan ole aloitteen vika.

Ei muuten nyt pidä kuvitella, että olisi syntynyt jokin yhtenäinen oppositio kaupunkiin. Sellaista ei ole vahvoillakaan kakkuloilla nähtävissä.