Pääkirjoitukset

Opiskelijavalinta kaipaa kipeästi modernisointia

Suomessa on vallinnut jonkinasteinen yhteisymmärrys tarpeesta muuttaa ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden keskinäistä suhdetta. Lukiolaiset valmistautuvat ensin tiukasti ylioppilaskokeisiin ja sen jälkeen kahta kauheammin korkeakoulujen pääsykokeisiin. Erimielisyys on vallinnut siitä, mihin suuntaan vaakaa pitäisi kallistaa.

Korkeakoulut järjestivät viime keväänä yli tuhat pääsy- tai soveltuvuuskoetta. Osa opiskelijoista pyrkii lisäksi varmistamaan läpipääsynsä maksullisilla valmennuskursseilla.

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esittää, että korkeakoulut valitsisivat valtaosan opiskelijoista ylioppilastutkinnon ja toisen asteen koulutuksen todistusten perusteella vuoteen 2020 mennessä.

Yliopistot ovat jo lupautuneet luopumaan pitkää valmentautumista vaativista opiskelijavalinnoistaan vuoteen 2018 mennessä.

Uudistuksen pontimena ovat raha ja aika. Nykyinen tavallaan päällekkäinen valintajärjestelmä vie resursseja ja aikaa niin opiskelijoilta kuin korkeakouluiltakin. Hallitus on kantanut huolta turhista välivuosista.

Ylioppilastutkinnon arvostelun uudistuksen pitäisi varmistaa arvosanojen vertailukelpoisuus. Korkeakoulut ja Ylioppilaslautakunta valmistelevat ensi vuoden aikana suositukset ylioppilastutkinnon yhteisiksi pisteytysmalleiksi, joita on tarkoitus käyttää opiskelijavalinnassa.

Tutkinnon erottelukyvyn parantamiseksi on tarjolla vaihtoehtoja.

Jos ylioppilastutkinto alkaa määrittää pääsyä tiedekuntaan, on lisättävä kirjoituksissa epäonnistuneiden mahdollisuuksia parannella arvosanojaan. Samoin opiskelijavalinnoissa on säilytettävä väylä niille myöhäisheränneille, jotka innostuvat opiskelusta vasta lasketeltuaan läpi lukion tai ammatillisen koulutuksen.

Tietyillä aloilla on edelleen tärkeää testata opiskelijoiden soveltuvuus, sillä tutkinto näyttää vain tiedollisen tason.

Nykyinen järjestelmä kaipaa modernisointia, sillä se ei palvele parhaalla tavalla opiskelijoiden, korkeakoulujen tai yhteiskunnan tarpeita.

Ylioppilastutkintoa kannattaa kehittää, jos yksi kattava osaamisnäyttö mahdollistaa tasapuolisesti hakeutumisen useampaan korkeakouluun ja koulutukseen. Tutkinnon ja pääsykokeiden ylikuormituksesta on päästävä eroon.