fbpx
Pääkirjoitukset

Pääministerin vetoomus tuli valitettavan myöhään

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertasi keskiviikkoillan televisiopuheessaan, miten vakava Suomen taloudellinen tilanne on ja miten välttämättömiä hänen hallituksensa ajamat uudistukset ovat.

Tilanteen vakavuus on alkanut valjeta kansalaisille, mutta ei vielä läheskään ammattiliitoille, jotka ovat oman edunvalvontatehtävänsä ja valta-asemansa vankeja.

Sipilä vetosi vielä kerran työmarkkinajärjestöihin, jotta nämä löytäisivät viime hetkellä toisensa ja löytäisivät keinoja, joilla voitaisiin korvata pian eduskuntaan tulevan hallituksen työelämäpaketin esityksiä. Valitettavasti aika ei oikein millään riitä ratkaisevaan käänteeseen.

Ammattiyhdistysliike on kaivautunut poteroihinsa, eikä ole ilmaissut halua edes neuvotella yhteiskuntasopimuksesta tai juuri muistakaan keinoista, joilla Suomen kilpailukykyä voitaisiin nostaa.

Hallitus on lyönyt jo aikaisemmin työelämän madonluvut pöytään.

Perjantainen mielenilmaus tulee. Sitä ei Sipiläkään tietenkään voinut edes kuvitella estävänsä. Hänen puheensa, niin tarpeellinen vetoomus kuin se olikin, tulee valitettavasti liian myöhään. Vahinko on jo tapahtunut, kun ilmapiiri on pahasti kiristynyt.

Puhe voi ärsyttää entisestään Sipilän ja hänen keskeisten hallituskumppaneidensa, valtiovarainministeri Alexander Stubbin (kok.) ja ulkoministeri Timo Soinin (ps.) esitystapaan tympääntyneitä.

Sipilän ja kumppaneiden yksipuolinen tykitys on ollut sellaista, ettei kuulijoille ole jätetty juuri aikaa asioiden rauhalliseen pureskeluun.

Joku voi jopa kysyä, mikä nykyajan Kekkonen se Sipilä oikein luulee olevansa.

Pääministerin yksinpuhelu ei riitä nykyaikaisessa demokratiassa. Eikö nyt todellakin ole jo vuoropuhelun eli tuloksiin pyrkivän keskustelun aika? Mukaan tarvitaan hallituksen lisäksi laajapohjaisesti suomalainen ay-liike, elinkeinoelämä ja myös oppositio, sikäli kun ehdotuksia käsillä olevan umpisolmun avaamiseksi löytyy.

Demarivetoiselle oppositiolle pääministerin esiintyminen valtiollisella yleisradiokanavalla parhaaseen katseluaikaan on kauhistus.

Yle valitsee oman ohjelmalinjansa, mutta asettautuminen näin tulehtuneessa yhteiskunnallisessa tilanteessa hallituksen äänitorveksi on vähintään erikoinen journalistinen valinta.

Menot