Pääkirjoitukset

Paavi voi olla ihminen

Keskustelu katolisen kirkon johtajan, paavi Benedictus XVI:n eron syistä jatkuu kiivaana. Paavin vetäytyminen eläkkeelle oli yllättävä ratkaisu, kaiken lisäksi katolisten isä on jättänyt tehtävänsä tätä ennen kuutisensataa vuotta sitten.

Saksassa syntyneen paavin on arveltu jopa joutuneen kirkon sisäpiirin painostuksen kohteeksi. Kun painetta oli liikaa, paavi päätyi erittäin poikkeukselliseen ratkaisuun!

Toisen teorian mukaan Benedictus olisi kyllästynyt jatkuvaan kipakkaan arvosteluun.

Kivityksen kohteena ei ole ollut yksinomaan Vatikaanin vanhoillinen linjaa vaan monet kiusallisen selväpiirteiset asiat lasten hyväksikäytöstä lähtien.

Paavi Benedictus kertoo eroavansa, koska hänen voimansa ovat hiipuneet. Katolisen kirkon monilla tärkeillä tehtävillä kuormitettu pää ei siis jaksa hoitaa työtään.

Jos äänessä olisi kuka tahansa muu kuin paavi, hänen sanaansa uskottaisiin. Tilanne on toinen, koska katolisen kirkon johtaja on hoitanut tehtävänsä silloinkin, kun hän on ollut ainakin osittain työkyvytön.

Paavin osa on ollut kuolla paavina.

Benedictus on 85-vuotias, vanha, mutta ei niin vanha, etteikö hänellä olisi ymmärrystä mitata omia voimiaan ja työkykyään.

Paavin ratkaisu on kunnioitettava. Sen perusta on ihmisyydessä, elämisen ymmärtämisessä syntymästä kuolemaan, sekä varsinkin vanhuudessa ja sen mukanaan tuomassa väsymyksessä.

Katolisessa maailmassa on paljon niitä, jotka ihmettelevät ja myös paheksuvat eropäätöstä.

Arvostelun voi ymmärtää, sillä katolisuudessa lähes pyhällä paikalla on muuttumattomuus – ainakin mahdollisimman pienet, välttämättömät, muutokset.

Benedictus on ollut kaikkiin uudistuksiin nihkeästi ja kielteisestikin suhtautuva paavi. Tästä huolimatta hän suunnilleen viimeiseksi työkseen sekä järkytti että uudisti katolista kirkkoa.

Hän näytti mallia seuraajilleen!

Malli ei tietenkään sido tulevia paaveja, pato on kuitenkin aukaistu.

Vatikaanin johdossa haetaan jo täyttää päätä uutta paavia, jonka nimi pitäisi ratketa pääsiäiseen mennessä. Katolisessa kirkossa on hetken aikaa jälleen poikkeuksellisen paljon virtaa.

Suurten uudistusten odottajat joutunevat taas kerran pettymään. Kun paavin valinnasta päättävät ovat erittäin varovaisia kardinaaleja, lepää toive uuden ajan paavista tyhjän päällä.

Katolisen kirkon suhteessa muun muassa aborttiin ja pappien selibaattiin ei ole odotettavissa minkäänlaista muutosta.

Linjan voi ymmärtää kehitystä jarruttavana vanhoillisuutena, monille katolisille muuttumattomuus vakuuttaa oman uskonsuunnan ikuisuutta.

Erityisesti köyhien arkiseen elämään uskonsuunnan muutosten pelolla on suuri vaikutus. Ehkäisyvälineiden käytön kieltoa on äärimmäisen vaikea ymmärtää.