fbpx
Pääkirjoitukset

Paine kasvaa tupokattilassa

Lähipäivinä ratkeaa suomalaisten työmarkkinoiden lähitulevaisuus. Takaraja on perjantaina iltapäivällä, johon mennessä kaikkien keskeisten palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen pitäisi suostua keskitettyyn palkkaratkaisuun, joka olisi voimassa kolme vuotta.

Tuposta on neuvoteltu jo viikkokausia, mutta kansallisen työmarkkinaperinteen mukaan ratkaisu syntyy tai kaatuu viime minuuteilla. Tuloratkaisun synty ei ole enää pitkiin aikoihin ollut rahasta kiinni. Kriisitietoisuus, ajan ankaruus on mennyt laajasti läpi työmarkkinakentän.

Palkansaajat tyytyvät äärimaltillisiin korotuksiin, ensimmäisenä vuonna jokainen saa kuukausipalkkaansa 20 euroa lisää ja toisena vuonna 0,4 prosentin korotuksen. Kolmannen vuoden palkoista on tarkoitus sopia vuoden 2015 kesällä.

Laaja sopimus olisi ensisijaisen tärkeä maan hallitukselle, joka on kytkenyt sen sangen lujasti osaksi kunnianhimoista rakennepakettiin. Yhteiskunnan on kyettävä säilyttämään hyvinvointipalvelut tilanteessa, joissa huoltosuhde heikkenee entisestään eli työssäkäyvien kansalaisten määrä vähenee ja työelämän ulkopuolella olevien joukko entisestään kasvaa.

Hallitus uskoo myös, että maltillinen palkkaratkaisu loisi lisää kaivattuja työpaikkoja, takaisi työrauhan ja toisi ennustettavuutta koko kansantalouteen. Pitkäjänteinen ratkaisu olisi omiaan rohkaisemaan myös kotimaisia ja ulkomaisia investoijia ja lisäisi luottamusta rahamarkkinoilla.

Ellei keskitettyä tuloratkaisua synny, hallituksen tähänastiset linjaukset tuloverojen inflaatiotarkistuksesta, kilometrikorvauksista ja ansiosidonnaisella työttömyysturvalla olevan mahdollisuudet tehdä töitä 300 euron edestä kuukaudessa menevät kokonaan uusiksi.

Myös yritysverotuksesta tehdyt linjaukset menevät uuteen harkintaan. Tuloratkaisu saattaa auttaa myös vuosikausia kiistellyn eläkesovun syntymistä.

Viime päivinä palkansaajajärjestöjen puhemiehen tehtävän on ottanut Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne (sd.). Erityisen voimakkaasti hän on ottanut kantaa Metsäteollisuus ry:n mukanaoloon keskitetyssä ratkaisussa. Metsätyönantajien mielestä alan ei välttämättä tarvitse olla mukana ja niinpä he ovat tuoneet neuvottelupöytään muun muassa vaatimuksen työajan pidentämisestä metsäteollisuudessa.

Kun tuposovun tielle lähdettiin, yksituumainen tavoite on mahdollisimman kattavasta sopimuksesta. Tässä mielessä metsäteollisuuden irtiotto ihmetyttää, sillä ala on supistuksista huolimatta edelleen merkittävä koko kansantaloudelle. Sen osuus viennistä on viidenneksen verran.

On totta, että metsäteollisuudella ei viime vuosina ole mennyt hyvin. Sen kilpailukyky on heikentynyt muun muassa halvan selluraaka-aineen takia ja paperin kysyntä on maailmalla laskenut pysyvästi.

Metsäteollisuuden vaikeuksia ei käy kiistäminen, mutta ala ottaa ankaran vastuun, jos se omilla reunaehdoillaan kaataa koko laajan tulosopimuksen.

Neuvottelujen loppusuoralla panokset kovenevat tupopöydässä. Jos metsäteollisuus ei jousta vaatimuksissaan, edessä ovat entistä synkemmät ajat.

Menot