Pääkirjoitukset

Paine puolustusmäärärahoihin kasvaa

Suomen armeijan rahapula on äitynyt jo niin pahaksi, että varuskunnissa ammutaan sodanajan varalle tarkoitettuja ammuksia. Sotilaan perusaseen, rynnäkkökiväärin patruunoita ei ole tilattu viiteentoista vuoteen ja niiden ohella pula kolkuttelee myös tykistön ammusvarastoja.

Patruuna- ja ammuspula on kiusallinen ongelma, mutta sitä paljon suurempia rahanreikiä on tiedossa, sillä monet puolustusvoimien kuljetus- ja taisteluvälineet vanhenevat käsiin jo lähivuosina. Miinalaiva Pohjanmaa on jo poistettu käytöstä ja Pansio-luokan miinalautat on pakko modernisoida hyvin pian.

Niin ikään osalla miehistönkuljetusvaunuista ajokilometrit ovat jo täynnä ja telakuormurit ovat vanhentuneet. Ensi vuosikymmenellä nykyisten Hornettien lennot on lennetty ja päätöstä ilmavoimien kalustohankinnoista pitäisi valmistella jo seuraavan hallituksen aikana.

Puolustusvoimissa on sopeuduttu ankariin valtiontalouden leikkauksiin. Moni varuskunta on viime vuosina sulkenut ovensa ja joukko-osastoja on niputettu hallinnollisesti entistä suurempiin kokonaisuuksiin. Armeijan hallintoa on tiivistetty esikuntia karsimalla. Varusmiesten koulutusta on monin tavoin tehostettu ja muutaman vuoden ajan kertausharjoituksia vähennettiin lähes olemattomiksi.

Koulutetun reservin määrä pudotettiin 230 000 sotilaaseen eli 120 000 asekuntoista reserviläistä kirjattiin ulos armeijan vahvuudesta. Tilanne on kiusallinen niille reserviläisille, joilla on aitoa halua maanpuolustukseen, mutta ei sijaa armeijan sodanajan kokoonpanoissa.

Kansanedustaja Ilkka Kanervan (kok.) johtama parlamentaarinen maanpuolustuksen seurantaryhmä on suositellut puolustusmäärärahojen lisäämistä niin, että ensi vuonna materiaalihankintoihin osoitetaan 50 miljoonan euron lisämääräraha. Summaa nostetaan aseittain niin, että se kohoaa 150 miljoonaan euroon tämän vuosikymmenen lopussa.

Puolustusmäärärahat saattavat nousta tulevassa vaalitaistelussa keskeiseksi teemaksi yhdessä turvallisuuspolitiikan kanssa. Tilanne Euroopassa on jännittynyt Ukrainan tapahtumien sekä kasvaneen terroristiuhan takia.

Suomen poliittinen johto on toistuvasti vakuutellut oman puolustuksen uskottavuuden merkitystä. Samaan hengenvetoon on muistutettu, että Nato-jäsenyys ei nyt ole ajankohtainen, mutta portti sinne on edelleen auki.

Mahdollinen jäsenyys puolustusliitossa ei tähän hätään täytä varuskuntien ammusvarastoja, rynnäkkökiväärien patruunat on vastakin rahoitettava kansallisesta puolustusbudjetista. Huhtikuun vaaleissa valittavien kansanedustajien on syytä valmistautua armeijan hankintamäärärahojen jonkin asteisiin korotuksiin, vaikka rahanmenoa on aivan varmasti muuallakin.

Julki lausutut aloitteet yhteistyöstä Ruotsin kanssa niin kalliiden asejärjestelmien hankinnasta, ilmatilan ja merialueiden valvonnasta kuin yhteisistä sotaharjoituksista on viisasta selvittää erityisen huolellisesti. Ne voivat merkitä huomattavien säästöjen ohella puolustuskyvyn kohentumista.