Pääkirjoitukset

Paineet taksilupien vapauttamiseen kasvavat

Taksiliikenne on apteekkien tapaan yksi säännöstellyimmistä elinkeinoista Suomessa. Taksiluvista päättävät ely-keskusten viranomaiset, jotka kuulevat ennen ratkaisuaan myös ammattikuntaa itseään. Tiukalla kiintiöinnillä pyritään säätelemään taksitarjonnan määrää kunkin paikkakunnan kysyntään nähden sopivaksi.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto esittää taksien määrän sääntelyn purkamista. Sen mielestä lupa pitäisi myöntää jokaiselle kriteerit täyttävälle, eli niille, joilla on pätevyys ammattimaiseen henkilökuljetukseen ja tähän käyttötarkoitukseen sopiva auto. Pelkistetysti taksia voisi ajaa katsastetulla autolla, joka on rekisteröity vähintään viidelle henkilölle ja joka on asiakaspalvelun jouduttamiseksi neliovinen.

Mikäli sääntely ja luvanvaraisuus poistuisivat, virasto uskoisi vapaan kilpailun laskevan taksimatkojen hintoja. Asialla on merkitystä myös valtion ja kuntien taloudelle, sillä niiden piikkiin ajetaan vuosittain takseilla 400 miljoonan euron arvosta. Yhteiskunnan lukuun liikkuvat muun muassa koululaiset, vanhukset ja vammaiset. Monilla pienillä paikkakunnilla taksiyrittäjän toimeentulo onkin täysin riippuvainen kunnan ja Kelan maksamista kyydeistä.

Suomessa on noin 9 000 luvanvaraisen taksiliikenteen harjoittajaa. Maanteillä ja kaduilla liikkuu taksitunnus katollaan noin 10 000 autoa. On luonnollista, että alan etujärjestö Suomen Taksiliitto vastustaa kiivaasti Kilpailu- ja kuluttajaviraston esitystä, jolle myös uuden liikenneministerin Henna Virkkusen (kok.) tiedetään lämmenneen.

Taksiliitto pelkää kilpailun avaamisen heikentävän palveluja eikä kuljetuspalveluita enää olisi jatkuvasti saatavilla syrjäseutujen pienillä paikkakunnilla. Ely-keskus määrää takseille ajominimit vahvistamalla niiden ajovuorolistat. Lähtökohtaisesti jokainen taksiluvan haltija on sitoutunut tarjoamaan palveluitaan oman kuntansa alueella.

Liitto pelkää myös yrittäjien toimeentulon puolesta. Vapaa kilpailu johtaisi taksojen polkuhinnoitteluun, kun uudet autoilijat yrittäisivät kiilata itselleen jalansijaa markkinoilla.

Ruotsissa, jossa taksitoimintaa ei ole enää vuosiin rajoitettu, harmaa talous on pesinyt alalle. Kalusto on osin vanhaa ja epäsiistiä päinvastoin kuin Suomessa, jossa taksit ovat järjestään kalliita ja uusia autoja. Vanhoja, paljon ajettuja ajokkeja ei taksitolpilla juurikaan näy.

On ilmeistä, että tähän asti vapaalta kilpailulta suojattu taksiyrittäjyys joutuu pikapuoliin sopeutumaan uuteen aikaan. Suomalaisesta yhteiskunnasta on määrätietoisesti jo pitkän aikaa purettu vanhoja säännöstelymekanismeja ja lukuisia elinkeinoja kahlinneita rajoituksia, muun muassa kauppojen aukioloaikoja.

Kaikilta taksiliiton ennustamilta haitoilta ei ilmeisesti kokonaan voida välttyä, jos kilpailu sallitaan. Vapaassa kilpailutilanteessa tarjonta hakeutuu sinne, missä on aitoa kysyntää. Sellaista kutsutaan myös markkinataloudeksi, joka on yksi länsimaisen yhteiskunnan perusasioista.