Pääkirjoitukset

Paineet talouspolitiikkaan kasvavat

Paineet maan hallituksen harjoittamaa talouspolitiikkaa kohtaan ovat syksyn mittaan koventuneet tuntuvasti. Jo alkusyksyllä valtiosihteeri Raimo Sailas epäili, ettei kuuden puolueen hallitus voi vyöttäytyä koko vaalikauden tarpeisiin kirjoitettuun ohjelmaansa. Vielä vuoden 2011 keväällä uskottiin, että talouden notkahdus on lyhyt ja tilapäinen häiriö, josta noustaan nopeasti.

Toisin on kuitenkin käynyt, hallituksen toiveet eivät ole käyneet toteen. Euron kriisi on sitkeä eivätkä mitkään korjausliikkeet ole toistaiseksi tepsineet toivotusti. EU:n aika on mennyt Kreikan ja muiden kriisimaiden tulipalojen sammutukseen eikä talouspolitiikkaan ole kyetty luomaan pitkäjänteisyyttä. Taantuma koetteleekin koko Eurooppaa.

Suomi on menettänyt rajusti kansainvälistä kilpailukykyään, kauppatase on miinusmerkkinen, irtisanomiset ja lomautukset ovat lisääntyneet ja kotimaan markkinoita ylläpitänyt ostovoima on kaventunut. Talouskasvu on pysähtynyt ja maa on ajautunut taantumaan.

Tuorein kriittinen arvio ja vaade kurssin korjaamisesta tuli Suomen Pankista, kun se julkisti lähivuosien talousennusteensa. Pääjohtaja Erkki Liikanen on huolissaan valtion velan kasvusta eikä hallitusohjelmaan kirjattua velkamäärän lyhentämistä kyetä aloittamaan. Vaalikauden loppuvuosina 2014–2015 valtion menoja on leikattava noin miljardi euroa.

Pääjohtaja Liikanen esittää veronkorotusten sijaan säästöjä, sillä kokonaisveroaste nousisi huimat viisi prosenttiyksikköä, jos yksinomaan verotuksen keinoin talouden kierre aiotaan oikaista.

Suomen Pankillakaan ei ole tarjota viisasten kiveä saati oikotietä talouden vakauttamiseksi ja kääntämiseksi kasvuun. Työpanosta on lisättävä kaikissa työelämän vaiheissa eli töihin pitää mennä nykyistä nuorempana ja eläkeikää pitää nostaa. Palkankorotusvara on olematon ja se on mitoitettava avoimen sektorin kantokyvyn mukaan. Myös vanhoihin hallinnon rakenteisiin on päättäväisesti pureuduttava, mikäli julkinen talous aiotaan ohjata kestävälle uralle.

Hallitus on erityisen kovakorvainen, jos ei avaa hallitusohjelmaansa viimeistään ensi vuoden alussa. Palveluiden leikkaukset, veronkorotukset ja eläkeiän korottaminen ovat luonnollisesti myrkkyä kaikille hallituspuolueille, mutta suunnanmuutos on välttämätön.

Sosiaalidemokraatit ovat moneen kertaan julkisesti sitoutuneet siihen, ettei yleistä eläkeikää koroteta, sopivatpa työmarkkinajärjestöt mitä tahansa. Vähintään yhtä luja on kokoomuksen lupaus pidättäytyä kansalaisten tuloverotuksen kiristämisestä.

Ensi vuodeksi ennustettu hento talouskasvu ei riitä alkuunkaan hoitamaan välttämätöntä lisäsopeutusta. Pahimmassa tapauksessa hallitus joutuu ottamaan käyttöön koko karvaan arsenaalin. Se avaa hallitusohjelman ja leikkaa julkisia palveluita, ottaa lisää velkaa, kiristää verotusta ja nostaa yleistä eläkeikää.