Pääkirjoitukset

Päivi Räsänen ei anna periksi

 

Poliisiasiasioista vastaavan sisäministerin Päivi Räsäsen (kd.) vetämää poliisihallinnon uudistusta on luonnehdittu julkisuudessa jo riitelyksi. Jos näin olisi, hankkeelle voisi ennustaa tylyä loppua.
Tunnelma epäilemättä tiivistyi, kun ex-sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) ja poliisijärjestöjen liiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen ottivat asiaan kantaa. Kaksikon tulilinjalla on poliisiylijohtaja Mikko Paatero.
 
Ministeri Räsänen haluaa erityisesti korostaa, ettei menossa ole missään tapauksessa poliisiylijohtaja Paateron hanke. Tässä linjauksessa ei pitäisi olla mitään epäselvää, sillä hallinnon remonttia edellyttää pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus.
 
Hallinnon uudistamisesta vastaa Räsänen, joka on puolustanut hanketta niin pontevasti, ettei kenenkään kannata laskea mitään hänen perääntymisensä varaan. Hän on toistuvasti korostanut, että poliisi saa lisää rahaa nelisenkymmentä miljoonaa euroa vain toimintaansa tehostamalla.
Räsänen tukee erittäin tiukasti – vaikka asia onkin oma – hallituksen linjaa.
 
Nuotit on siis kirjoitettu. Ei ole asiallisesti mitään perustetta kuvitella, että poliisiasiat nousisivat uudelleen tasavallan hallituksen esityslistoille. 
 
Poliiseja edustavan Suhosen puheet hieman hämmästyttävät. Suhonen on kiinnostunut valtakeskustelusta ja esitti kantanaan, että poliisiylijohtaja Paaterolla on liikaa valtaa. Rajamäen mielestä poliisin byrokratiaa on paisutettu.
 
Niin tai näin, edessä on väistämättä kankeiden rakenteiden purkamisen aika.
Paateron toiminnassa on varmasti arvosteltavaa, omalla asiallaan hän ei kuitenkaan voi olla, sillä hän on siirtymässä eläkkeelle. Tätä taustaa vasten voi paremminkin olettaa, että hän on sangen vapaa esittämään kantojaan hallintoremontista.
 
Rajamäki esittää uudistukselle puolueetonta selvitysmiestä. Ajatus on mitä kannatettavin, oikean henkilön löytäminen on kuitenkin asia erikseen.
 
Mistä Räsänen löytää henkilön, joka tuntee riittävästi poliisihallintoa, poliisin työtä – ja erityisesti kenttätyötä – ja on vielä riittävän irrallaan nykyisen hallinnon toiveista ja ristivedoista?
Paatero on ilman muuta poissa laskuista – hänen olisi paikallaan muutenkin siirtyä hieman syrjään hallintoremontissa.
 
Poliisihallinnossa ei ole käynnissä riita, sen sijaan jälleen vanha valta – ja sen aivan kaikki rakenteet – puolustaa itseään. Tilanne on hyvin pitkälle sama kuin paljon puhutussa kuntauudistuksessa.
 
Poliisin työtä järjestellään kovalla kädellä uudelleen. Tästä kertoo yksin se, että liikkuvan poliisin itsenäinen asema voi olla tiensä päässä. Liikennevalvontaa ei kukaan ole silti lopettamassa.
Muutokseen suhtautumisessa on kaksi ääripäätä: vanhaa voi puolustaa tai rakentaa yhteistyössä uutta. Poliisihallinnossakin hyvää syntyy kuulemisella, keskusteluilla ja sovittelulla. Vanha aika on historiaa.