Pääkirjoitukset

Päivitys keskusteluilmapiirille

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön koolle kutsuma Kultarannan kaksipäiväinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen seminaari kokosi pitkästä aikaa suomalaisen politiikan ja talouselämän edustajat sekä ansioituneet tutkijat yhteen. Ajankohtakin on sopiva, juuri ennen kesälomien alkua, ja aika, jolloin hektinen politiikan kevät alkaa olla maalissaan.

Presidentti ravisteli kuulijansa jo avauspuheessaan hereille muistuttamalla, että moni elää nykypäivää menneessä maailmassa. On toki totta, etteivät kylmän sodan päättyminen tai Suomen EU-jäsenyys ole enää viiltävän ajankohtaisia ulko- ja turvallisuuspoliittisia kysymyksiä, joskin ne edelleen viitoittavat merkittäviä linjanvetojamme.

Silti keskustelu, joka ei vie eteenpäin, vaan on rajoittunutta eipäs-juupas -väittelyä, ei hyödytä ketään. Vanhoista juoksuhaudoista olisikin rohjettava jo nousta ylös.

Presidentti Niinistö sivalsi terävästi niitä, jotka arvostelevat kappasuhteita sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin. Hänen mielestään samansuuntaista debattia olisi syytä käydä myös Suomen kehitysavun kohdemaista. Vuosikymmenten saatossa kehitysapua on suunnattu mitä erilaisimmille sissivaltioille Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan.

Monet näiden maiden johtajat nousivat valtaan verisissä vallankumouksissa. Niiden jälkiselvittelyissä ei ihmisoikeuksista tiedetty juuri mitään tai niistä ei piitattu. Myös käsitykset demokratiasta ja oikeusvaltiosta eivät aina painaneet, kun ”edistykselliset voimat” vastaanottivat ja vastaavasti heidän hengenheimolaisensa myönsivät Suomessa kehitysapua.

Monissa puheenvuoroissa todettiin talouspolitiikan olevan osa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Raha jopa käy kaiken edelle ja ohjaa päätöksentekoa.

Pitkä talouden taantuma, lama monine yhteiskunnallisine seurannaisineen aiheuttaa levottomuutta ja antaa mahdollisuuden jopa ääriaineksille. Juuri näin kävi toisen maailmansodan alla Saksassa, jossa näköalattomuuteen vaipunut kansa antoi sinänsä demokraattisissa vaaleissa vallan natseille tunnetuin seurauksin.

Suhde Natoon on edelleen vaikea asia suomalaisille. Selkeä enemmistö kansasta karttaa sotilasliittoa ja vain vajaa kolmannes suhtautuu siihen myönteisesti. Epätietoisten määrä vaihtelee, eikä toistaiseksi jäsenyys ole näköpiirissä. Nato-suhteissa maan hallitus ja eduskunta kuuntelevat kansalaisten mielipidettä erityisen herkällä korvalla.

Kultarannan seminaarista ei lähtenyt yhtenäistä joukkoa, jolla olisi vain yksi mielipide Suomessa harjoitettavasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Sellainen ei luonnollisesti ollut seminaarin isännän, tasavallan presidentti Sauli Niinistön tavoite tai tarkoituskaan.

Silti on erinomaisen hyvä, että keskustellaan avoimesti ja samalla päivitetään edes silloin tällöin maassa vallitseva keskusteluilmapiiri tärkeistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä. Hyvä tulos kahden päivän tapaamisesta on jo se, jos päättäjät ymmärtävät toistensa tarkoitukset.