Pääkirjoitukset

Pakolaissopimus uuteen tarkasteluun

Euroopan unionin ja Turkin välinen pakolaissopimus nousee jälleen otsikoihin viimeistään kesälomien jälkeen.

Unionin pitkäaikainen jäsenehdokas Turkki on vihjannut luopuvansa sopimuksesta, mikäli EU ei myönnä Turkin kansalaisille viisumivapautta.

Sellaista uudistusta tuskin kuitenkaan on luvassa, sen verran suuri askel viisumivapaus olisi Euroopan unionille.

Pakolaissopimus tehtiin pragmaattisista syistä puolipakkotilanteessa, jossa pakolais- ja muuttoliikevirrat vaikuttivat täysin hallitsemattomalta.

Sopimuksen jatko on nykytilanteessa siis epävarma, ja koko sitoumus on itse asiassa monin tavoin ongelmallinen.

Kuvaavaa esimerkiksi oli, että Lännen Median kyselyssä (HäSa 7.8) Suomen euroedustajista kuusi ei kannattanut pakolaissopimusta ja yksi arvioisi sen kokonaan uudelleen.

Kerrankin saman johtopäätöksen olivat tehneet muun muassa Jussi Halla-aho (ps.), Heidi Hautala (vihr.) ja Merja Kyllönen (vas.), tosin aivan erilaisin perustein.

Halla-ahon mielestä sopimus ei ylipäänsä toimi, ja ulkoistamalla ulkorajavalvontaansa Euroopan unioni altistaa itseään Turkin kiristykselle.

Hautalan ja Kyllösen perusteet ei-kannalleen löytyvät puolestaan kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisten perusoikeuksista.

Turkin ihmisoikeustilanne ei ollut Euroopan unionin mieleen ennen viime kuun vallankaappausyritystä, ja sen jälkeen tilanne on edelleen huonontunut. Turkki esimerkiksi vain ilmoitti, ettei se noudata poikkeustilan aikana Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Yhteensä kymmenientuhansien opettajien, virkamiesten, tuomarien, sotilaiden ja toimittajien erottaminen viroistaan tietää epävakaata ja ehkä räjähdysherkkääkin syksyä Turkkiin.

Sellaista ei tietysti toivo kukaan. Mutta pinnan alla kuohuu varmasti, kun itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan jatkaa asemansa pönkittämistä.

Mikäli Turkki todella luopuu vihjauksensa mukaisesti pakolaissopimuksesta, Euroopan Unioni on jälleen vaikeassa asemassa.

Turkin ehdoilla neuvotteleminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, mutta Lähi-idän kriisin keskellä elävien perusoikeudetkaan eivät voi olla loputtomiin kauppatavaraa.