Pääkirjoitukset

Palava intohimo ei riitä enää pelastustoimessa

Sopimuspalokunnilla on elintärkeä rooli pelastustoimen järjestelmässä. Lähtövalmiuden heikentyminen vaatii uutta ratkaisua.
Kanta-Hämeessä on peräti 25 sopimuspalokuntaa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kanta-Hämeessä on peräti 25 sopimuspalokuntaa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Sopimuspalokuntien tekemä työ on ensiarvoisen tärkeää etenkin harvaan asutulla maaseudulla, jossa avun saanti välimatkojen vuoksi on pidemmän viiveen takana.

Kaikki kunnia ammattipalokunnille, mutta sopimuspalokunnat huolehtivat pelastustehtävistä maassamme noin 90 prosenttia kattavalla alueella, missä asuu lähes puolet kansalaisista.

Sopimuspalokunnat osallistuvat ammattipalokuntien ohella ja tukena erilaiseen sammutus- ja pelastustoimintaan ja muodostavat poikkeusoloissa ja väestönsuojelussa tarvittavan reservin.

Vähällä yhteiskunnan ja isolla vapaaehtoisten panostuksella on saatu paljon vastinetta.

Sopimuspalokunnat ovat vuosittain käyttäneet jopa miljoonia omia rahojaan pelastustoimen hankintoihin.

Uhkakuvaksi on noussut sopimuspalokuntien lähtövalmiuden hiipuminen. Pulman keskiössä on savusukellustaitoisten väheneminen ja palokuntalaisten ikääntyminen.

Sopimuspalokuntien kiperä tilanne on osaltaan seurausta palokuntaharrastuksen vähenemisestä ja maaltamuutosta.

Palokuntaharrastus ei kiinnosta nuoria kuten ennen. Sopimuspalokunnat kilpailevat ihmisten vapaa-ajasta muiden lukuisten harrastusten kanssa.

Kehitys on johtanut siihen, että sopimuspalokunnilla tuottaa maaseudulla vaikeuksia ehtiä sovitussa ajassa hälytyksiin. Moni käy muualla töissä, ja vain harva pääsee irrottautumaan kesken kaiken kiireelliseen hälytystehtävään.

Pelastustoimen haasteena on pystyä toimimaan riittävän tasapuolisesti harvaan asutun maan kaikissa osissa.

Kanta-Hämeen pelastuslaitos etsii uutta suuntaa aloittamalla kehityskeskustelut alueensa sopimuspalokuntien kanssa. Maakunnassa on kunnioitettavat 25 sopimuspalokuntaa ja liki 400 vapaaehtoista.

Ilman vapaaehtoisia pelastuslaitokset eivät tule toimeen. Sopimuspalokuntien tilanne on koko pelastusalan kysymys, joka vaatii jotain uutta ratkaisua. Nykyinen palavaan intohimoon nojaava malli on tulossa hiljalleen tiensä päähän.

Sopimuspalokuntien toiminta on turvattava. Niiden kehittämiseen tarvitaan lisää tukea ja rahaa.