Pääkirjoitukset

Palestiinoja on noin kaksi

Kuinka monta Palestiinaa YK torstaina hyväksyi tarkkailijavaltioksi? Yhden vai kaksi?

Kysymys on aiheellinen, koska poliittisesti ja maantieteellisesti Palestiina on jakaantunut jyrkästi kahtia, presidentti Mahmoud Abbasin johtamaan länsirantaan ja jyrkän linjan Hamas-järjestön hallinnoimaan Gazaan, jonne Abbas ei ole tervetullut.

Jäissä olevia neuvotteluita ns. kahden valtion ratkaisusta palestiinalaisongelmaan varjostaa sama kysymys. Jos neuvottelut saadaan jatkumaan ja ne tuottavat tulosta – mikä nyt näyttää epätodennäköiseltä – ratkaisu saattaa olla kolmen eikä kahden valtion välinen.

Toisinaan vaikuttaa siltä, että palestiinalaisten keskinäiset suhteet eivät ole niin kovin paljon paremmat kuin suhde Israeliin. Oikean valtion perustamisen kannalta se ei ole hyvä enne.

YK:n yleiskokous äänesti Palestiinan tarkkailijavaltioksi selvällä ääntenenemmistöllä. Kanadan lisäksi Israel ja Yhdysvallat saivat taakseen kourallisen Tyynenmeren saarivaltioita.

Äänestyksen voi tulkita tuen osoitukseksi nimenomaan presidentti Abbasille, jonka linja suhteessa Israeliin on Hamasia lievempi.

Abbas olikin kipeästi tuen tarpeessa, sillä vastikään päättynyt kahakointi Gazassa sai Hamasin suosion kasvuun, koska se ohjuksillaan sai Yhdysvallat ja Egyptin neuvottelupöytään. Siihen ei Abbas diplomatiallaan ole kyennyt.

Tarkkailijavaltiona Palestiinalla ei ole äänioikeutta, mutta se voi pyrkiä esimerkiksi Kansainvälisen rikostuomioistuimen jäseneksi. Siellä se voi nostaa Israelia vastaan syytteen kansainvälisen lain rikkomisesta miehitetyillä alueilla.

Palestiina saattaa myös pyrkiä jäseneksi YK:n jäsenjärjestöihin. Ei ole vaikea arvata, mitä siitä seuraisi. Vuonna 2001 tiedejärjestö Unesco päätti ottaa Palestiinan jäsenekseen, mihin Yhdysvallat reagoi lopettamalla Unescon rahoittamisen.

YK teki Palestiina-päätöksensä juuri Israelin tammikuisten vaalien alla. Voi veikata, että päätös sataa tiukan linjan Likud-puolueen laariin, ehkä myös vielä jyrkemmän linjan ääriuskonnollisten puolueiden hyväksi. Se taas ei tiedä hyvää jumittuneille rauhanneuvotteluille.

Vähän syytä toiveikkuuteenkin sentään on. Gazan tulitaukoneuvotteluissa Egypti osoitti olevansa paitsi halukas myös kyvykäs toimimaan välittäjänä. Sillä on nyt tilaisuus sekä painostaa Hamas viimein tunnustamaan Israelin valtio että toimia välittäjänä palestiinalaisten keskinäisissä kiistoissa.

Mutta tietenkin ratkaisun avaimet ovat Yhdysvalloilla. Ei Egypti, ei YK, vaan Yhdysvallat voi saada Israelin neuvottelupöytään.

Mielenkiintoista on nähdä, millaisella tarmolla presidentti Barack Obama ongelman kimppuun käy toisella kaudellaan. Enää hänen ei tarvitse olla huolissaan Israelia vahvasti kannattavien äänestäjien kostosta. Hänellä on siis pelivaraa, jota käyttämällä hän voi koettaa hankkia hattuunsa oikein ison ulkopoliittisen sulan.

Päivän lehti

8.4.2020