Pääkirjoitukset

Palkka-ale jäänee haaveeksi

Keskustelu palkkojen laskusta jatkuu yllättävän kiivaana. Lisää vauhtia esitys palkka-alesta saa varmasti Ilta-Sanomien teettämästä mielipidekartoituksesta.

IS-kyselyn mukaan kolmannes palkansaajista olisi valmis pudottamaan ansioitaan 15 prosentilla. Eniten esitys saa tukea toimihenkilöiltä ja vähiten työntekijöiltä.

Palkkojen lasku kiehtoo varsinkin kokoomuslaisia ja vihreitä. Vasemmistossa halutaan pitää kiinni nykyisestä palkkatasosta.

Palkka-alen kannatus kielii huolesta: suomalaiset haluavat säilyttää työpaikkansa ja nyt aiempaa enemmän myös omista eduistaan tinkimällä.

IS-kyselyn ongelma on kysymyksenasettelu. Tapa, jolla palkan pienentäminen on kytketty työpaikan säilymiseen, on irti todellisuudesta. Kysely ruokkii mallia, jota ei ole ja jota ei edes voi rakentaa.

Mielipidekartoitus antaa ymmärtää, että Suomessa olisi neuvoteltavissa ratkaisu, jonka mukaan palkkoja leikataan 15 prosenttia ja vastaavasti irtisanomiset loppuvat.

Tällainen sopimus ei voi nähdä päivänvaloa, sen estää yksin irtisanomisia koskeva laki. Kun ehdot täyttyvät, palkansaaja voidaan laillisesti sanoa irti.

Oikeus vähentää työväkeä on yksittäisillä yrityksillä ja niissä oikeus markkinataloudessa myös pysyy. Kukaan – ei edes EK – voi mennä yritysten puolesta lupaamaan, että palkka-alen jälkeen irtisanomisiin ei saa turvautua.

Ajatus, että 15 prosentin palkkojen lasku pelastaisi juuri minun työpakkani, on pelkkää teoriaa. Totta kai palkkojen leikkaamisesta olisi niiden maksajille apua, irtisanomisia ne eivät voisi lopettaa.

Erityisen vaikeaan asemaan ajautuisivat tietysti ne yritykset, joita ostovoiman reipas kutistaminen koettelisi kaikkein eniten. Tämä puoli asiassa on hyvä pitää laskuissa mukana.

Palkkojen lasku olisi väistämättä kolaus taloutta yllä pitävälle kotimaiselle kysynnälle.

Palkka-ale on toki mahdollinen, mutta ei ratkaisua voi sitoa irtisanomisten lopettamiseen. Temppu ei onnistu kuin kovalla kädellä säännellyssä talousjärjestelmässä.

Palkkojen laskun suosio takuulla vähenee, jos sopimus sitoisi ainoastaan palkansaajia ja yrityspuolella se olisi ”toivotaan, toivotaan” -mallia eli työpaikkojen ainoastaan löysästi odotettaisiin säilyvän.

Palkka-alesta ei voi syntyä sopimusta, joka koettelee vain palkansaajia. Perimmäinen kysymys on tylyn yksinkertainen: mikä olisi työnantajapuolen panos?

Jopa IS-kyselyn suostuttelevassa kysymyksenasettelussa palkkojen laskulla on sittenkin vähän tukea. Talouden tila on uhkaava, tästä huolimatta suomalaiset laskevat edelleen nykyisen palkkansa ja sen turvaaman elintason saavutetuksi eduksi.

Tässä ei ole ollenkaan ihmettelemistä. Suomi on elänyt ankaria talouden aikoja, silti palkat ovat nousseet. Meillä ei ole totuttu siihen, että tilipussi voi sekä lihoa että laihtua.