fbpx
Pääkirjoitukset

Pallo ja epäonnistumisen paineet ovat nyt SAK:lla

Kahden epäonnistuneen yhteiskuntasopimustunnustelun, pääministeri Juha Sipilän (kesk.) poikkeuksellisen televisiovetoomuksen ja yhden laajan mielenilmauksen jälkeen pallo työelämän uudistamistoimista siirtyy nyt Suomen ammattiliittojen keskusjärjestölle.

SAK:n työvaliokunta kokoontuukin tulevana maanantaina käsittelemään asiaa.

Puheenjohtaja Lauri Lylyn mukaan SAK:lla on haluja avata työmarkkinalukoksi luonnehtimaansa tilannetta. SAK:lle ei kuitenkaan hallituksen kaavailemat pakkolait käy; keskusjärjestöstä on viestitetty, että niiden tilalle tarvitaan uusia malleja ja aktiiviset sopijaosapuolet, siis myös EK. Toisaalta ilman SAK:ta vaihtoehtoa hallituksen leikkausesitykselle ei synny.

Onko tilanne siis alkuperäisessä, keväisessä lähtöpisteessään? Ei välttämättä: Ensinnäkin Akava valmistelee vaihtoehtoista esitystä kilpailukykyloikan saavuttamiseksi. Toiseksi STTK on ilmoittanut valmiudesta keskusteluihin. Kolmanneksi Metalli, vaikutusvaltainen vientiliitto, on väläyttänyt Ruotsin palkkamallin mahdollisuutta.

Ruotsin mallissahan vientisektorin palkankorotukset asettavat ylärajan myös muille liitoille, joten Metallin julkiset pohdinnat ovat sinänsä yllätyksettömiä. Lienee sanomattakin selvää, että julkisen sektorin työntekijäjärjestöissä Ruotsin malli herättää epäluuloja. Pitkällä aikavälillä julkinen puoli ei kuitenkaan voi olla palkkajohtaja.

Tai voi, mutta tämän kehityksen vaikutus talouteen on näkynyt 2010-luvulla Suomessakin.

Yksi ongelma saattaa syntyä ajasta. Pääministeri on useaan kertaan kehottanut työmarkkinajärjestöjä tuomaan pöytään vaihtoehtoisen mallin työehtojen leikkauksille määräaikaan mennessä, mutta vaikuttaa siltä, että takaraja ylittyy väkisin.

Työmarkkinajärjestöissä toki tiedetään, että useimmiten ratkaisut löytyvät vasta sitten, kun määräaika lähestyy vääjäämättä ja paine on tarpeeksi kova.

Suomalaisen yhteiskunnan ja julkisen talouden näkökulmasta olisi järkevintä siirtyä nopealla aikataululla Ruotsin mallia muistuttavaan järjestelmään, leikata jo tässä vaiheessa osuus lomarahoista ja karsia asteittain ylipitkiä vuosilomia.

Hallituksen tavoittelema kilpailukykyloikka olisi saavutettu muutaman vuoden kuluttua ilman yhteiskuntaa repiviä mutinoita.

Menot