Pääkirjoitukset

Parviaisen karistettava turhat ennakkoluulot

Valinnan ratkaisi Olli-Poika Parviaisen valtakunnallinen perehtyneisyys, hyvät yhteydet sekä toivottavasti myös se, että Hämeenlinnaan on aika saada uusia tuulia.
Olli-Poika Parviainen ja Aija Tuimala (istumassa) osallistuivat kaupunkilaisten kaupunginjohtajatenttiin Verkatehtaalla 17. toukokuuta. Kuva: Riku Hasari / HäSa
Olli-Poika Parviainen ja Aija Tuimala (istumassa) osallistuivat kaupunkilaisten kaupunginjohtajatenttiin Verkatehtaalla 17. toukokuuta. Kuva: Riku Hasari / HäSa

Hämeenlinnan uusi kaupunginjohtaja on – sittenkin hieman yllättäen – Olli-Poika Parviainen, 40. Valinta on monellakin tapaa historiallinen.

Kaupunginjohtajan paikka ei ole enää perinteeseen tai poliittisiin voimasuhteisiin perustuvana nautintana sen paremmin demareiden kuin kokoomuksenkaan heiniä.

Jos vaaleissa onkin tapana hakea muutosta, niin nyt sellaista saatiin vaalinalusviikon alkajaisiksi.

Kumpainenkaan loppusuoran ehdokkaista ei ollut selvästi vain yhden valtuustoryhmän ehdokas, eikä ennen äänestystä tehty ryhmäpäätöksiä.

Kaikilla valtuutetuilla oli aito mahdollisuus toimia siten kuin itse parhaaksi näkivät. Sitä voidaan pitää eräänlaisena päätöksenteon ideaalina.

Vanhalle valtuustolle voi nostaa hattua. Kovin äkkiä ei etukäteen olisi voinut uskoa, että löytyy sellaista rohkeutta, jota tarvittiin urallaan leimallisesti vihreitä edustaneen henkilön valitsemiseksi Hämeenlinnan ykköstehtävään.

Parviainen eroaa ensi töikseen vihreästä puolueesta. Se on tietenkin vasta ensimmäinen ele ja edellytys, eli sidoksen katkaiseminen puolueeseen. Loppu jää Parviaisen vastuulle.

Hänen omaksi tehtäväkseen jää ennakkoluulojen karistaminen ja osoittaminen turhiksi. Sen hän saakoon tehdä alusta alkaen hyvän, ellei erinomaisen työrauhan vallitessa.

Kumpi tahansa ehdokkaista olisi ollut pätevä vaativaan tehtävään. Aija Tuimala olisi ollut paikkakunnan ja myös pitäjät tuntevana erinomaisen varma valinta, mutta samalla hän olisi edustanut ”vanhana tuttuna” myös pysyvyyttä.

Valinnan ratkaisi Parviaisen valtakunnallinen perehtyneisyys, hyvät yhteydet sekä toivottavasti myös se, että Hämeenlinnaan on aika saada uusia tuulia. Uusi nimi on aina jonkinmoinen riski, mutta sittenkin monin verroin enemmän mahdollisuus.

Kaupunki kaipaa avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta. Tamperelaisuuskaan ei ole Parviaiselle mikään rasite. Toki hän tietää, että ihan ensimmäiseksi on sitouduttava uuteen paikkakuntaan ja alueeseen. Yhteydet eivät ole kuitenkaan pahitteeksi myöskään Pirkanmaalle päin. Edut ovat yhteisiä, lopulta myös raideliikenteessä.