Pääkirjoitukset

Pelataanko rata-asiassa faktoilla vai mielikuvilla?

Tuore tutkimus puhuu nykyisen radan puolesta.
Kanta-Hämeen junaliikenne ei saa jäädä paikallisjunien varaan. Sen vuoksi Kanta-Hämeessä pitää puhua pääradan peruskorjauksen puolesta. Kuva: Esko Tuovinen
Kanta-Hämeen junaliikenne ei saa jäädä paikallisjunien varaan. Sen vuoksi Kanta-Hämeessä pitää puhua pääradan peruskorjauksen puolesta. Kuva: Esko Tuovinen

Hämeen liitto, Hämeenlinna, Riihimäki ja Janakkalan kunta teettivät Taloustutkimuksella selvityksen Helsingin ja Tampereen välisestä työmatkaliikenteestä.

Selvitys toi erävoiton nykyisen pääradan kunnostamisen puolustajille ja koko Kanta-Hämeelle. Selkeä tulos oli, että nykyinen päärata voittaa oikoradan mennen tullen.

Tutkimuksen mukaan nykyisen pääradan kunnostaminen ja välityskyvyn parantaminen on selvästi parempi vaihtoehto kuin uusi suora junarata Helsingin ja Tampereen välille.

Tamperelaiset ovat hurmoksellisesti markkinoineet ”tunnin rataa”, joka heidän näkövinkkelistään toisi kilpailukykyä Tampereen seudulle. Kallis ajatus, ja samalla se kuihduttaisi koko muun radan varren.

Taloustutkimuksen selvityksen mukaan valtaosa Helsingin ja Tampereen välisestä työmatkaliikenteestä suuntautuu radanvarsikaupunkien alueelle tai sen sisällä kunnasta toiseen. Päästä päähän kulkee vain joka kolmas eli Tampere puolustaa varsin pientä porukkaa.

Talousluvut puoltavat pääradan korjaamista. Pääradan vajaateho aiheuttaa nykyisellään aluetaloudelle joka vuosi 30 miljoonan euron tuottavuustappiot.

Taloustutkimuksen selvityksen mukaan nykyisen Tampere–Helsinki-välin parantaminen hyödyttäisi taloutta kolme kertaa enemmän kuin suora ratalinja. Radan remontointi nostaisi junien nopeuksia 250 kilometriin tunnissa. Siitä koituisi 50 miljoonan euron talouskasvu.

Lisäksi oikorata maksaisi kaksinkertaisesti verrattuna nykyisen pääradan korjaamiseen.

Kanta-Hämeessä kansanedustajat, virkamiehet ja päättäjät ovat lobanneet pääradan parannusta. Tehtävä on vaikea, jos pohjoisessa ei ymmärretä talouden perusteita.

Uuden radan rakentaminen miljardeilla olisi yhtä viisasta kuin rinnakkaisten vesijohto- ja kaukolämpöverkkojen, moottoriteiden tai sähkön kantaverkon.

Kokonaistaloudellisuus ratkaisee, ei eliitin vartin mahdollinen aikasäästö vuosikymmenten kuluttua. Jos veronmaksajien taskuista otetut miljardit vyörytettäisiin oikoradan matkahintoihin, kenelläkään ei olisi varaa matkustaa junassa.

Menot