Pääkirjoitukset

Peliä korteilla sekä tuottajilla

 

Keskiviikkona kuluttajat pääsivät konkreettisesti todistamaan, millaisella hinnalla maataloustuottaja joutuu myymään omat tuotteensa teollisuudelle ja kaupalle. Moni oli ihmeissään, kuinka suuri hintaero on kauppaliikkeen ja tuottajan saaman hinnan välillä. Välistäveto.
 
Takana alkaa olla aika, jolloin kaupunkilainen koki maataloustuotannosta elantonsa hankkivan maalaisserkun pahimmaksi vihollisekseen. Ymmärrys on kasvanut puolin ja toisin.
 
Maatalouden tuotantokustannukset ovat nousseet viime vuodet nopeammin kuin viljelijöiden tuotteistaan saamat hinnat. Tuottaja kärvistelee turhan usein kannattavuuden rajoilla.
Kuluttajan kannalta ongelma pesii todellisuudessa suomalaisessa vähittäiskaupassa. Kahden toimijan temmellyskentässä sekä elintarviketeollisuus että etenkin tuottajat ovat liki kontillaan armoa anomassa.
 
Keskusliikkeillä ei tunnu olevan minkäänlaisia tunnontuskia kotimaisten tuottajien asemasta. Jos sikaa ja broileria, viljaa ja vihanneksia, ei löydy kotimaan tuottajilta, ostetaan ulkoa. Ja varmasti kuluttaja maksaa, kauppaliike kerää voiton.
 
Samaan aikaan kaupan keskusliikkeet rakentavat maahan uusia ja aikaisempaa suurempia kauppakeskuksia kaupanteosta saaduilla sadoilla miljoonilla euroilla. Kun oma valtakuntakaan ei riitä, rakennetaan ulkomaille, vaikkapa Venäjälle.
 
Samaan aikaan kotimaan markkinoilla kuluttajien mielikuviin vaikutetaan korttipelillä. Korttitarjouksilla ja jäseneduilla luodaan mielikuva halvoista tuotteista. Korttipeleihinkin käytetyt miljoonat voisi pistää suoraan tuotteiden kuluttajahintaan.
 
Suomalainen ruoka on kallista.

Päivän lehti

8.4.2020