Pääkirjoitukset

Pelisäännöt syytä kerrata hallituksen sisällä

Tieliikenteen mullistus tulee olemaan suurempi asia kuin auton keksiminen.

Tällaisilla mahtipontisilla saatesanoilla aloitettiin viime viikolla liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk) tiedotustilaisuus, jossa avattiin jo ennakkoon julkisuuteen vuotanutta esitystä liikenneverkkoyhtiöstä ja autoveron poistosta.

Historialliseksi kuvattu esitys eli siis vain vajaat viisi vuorokautta. Maanantai-iltana Berner ilmoitti, että liikenneverkkoyhtiön selvitys keskeytetään.

Selvityksellä ei ollut enää menestysmahdollisuuksia, kun sekä kokoomus että perussuomalaiset antoivat sille kohteliaan täystyrmäyksen.

Esimakua kulissien takaisista erimielisyyksistä saatiin jo siinä vaiheessa, kun valtiovarainministeriöstä ilmoitettiin, ettei ministeriö valmistele muutoksia autoverotukseen.

Bernerin papereissa autovero olisi poistunut kokonaan ensi vuoden alusta lähtien, mikä puolestaan uhkasi hyydyttää autokaupan kuluvalta vuodelta. Kysymys on suurista rahoista, sillä veron tuotto valtiolle on ollut 2010-luvulla noin 0,9 -1,1 miljardia euroa vuosittain.

Ministerin vihjailu autoveron poistamisesta reilun 11 kuukauden kuluttua on tietysti ajattelematonta ja se loi markkinoille häiriötekijän saman tien.

Kun vielä ministerikollegat kokivat jääneensä valmistelussa ulkopuolelle, farssi oli valmis ja kunnianhimoinen raportti pahainen pannukakku.

Berner tosin ihmetteli tiistaina, miten autoilun veromuutosten liittyminen väyläyhtiön perustamiseen on voinut tulla yllätyksenä esimerkiksi valtiovarainministeri Petteri Orpolle (kok).

Perussuomalaisia voi puolestaan muistuttaa siitä, että puolue linjasi jo joulukuussa 2014, että se haluaa poistaa autoveron seuraavan vaalikauden aikana.

Nyt tähän oli mahdollisuus, mutta hallituskumppani valitsi toisenlaisen lähestymistavan. Berner jätettiin pääministeri Juha Sipilän (kesk) kanssa ainoana puolustamaan selvitystä.

Hallituksen on syytä käydä tykönään jonkinlainen tuuletuskeskustelu, ja pelisäännöt pitää kerrata. Uudistuksia on mahdotonta saada läpi, jos niitä vastustavat niin omat kuin hallituskumppanitkin.

Päätösten perumisia, selvitysten keskeyttämisiä ja kriittisen vastaanoton säikähdyksiä on jo nähty liikaa.