Pääkirjoitukset

Pelolle ei saa antaa ikinä valtaa

Ranskalaiset seurasivat perjantai-iltana henkeään pidätellen kahta samaan aikaan kärjistynyttä panttivankitilannetta. Kirjeenvaihtajat raportoivat, että Ranskassa pelätään myös uusia terrori-iskuja.

Ääri-islamilaisen terrorismin uhka ei koske vain yhtä maata ja yhtä etnisesti ja kulttuurisesti moniväristä kansakuntaa. Siten myös toiminnan terrorismia vastaan pitää olla edelleen kansainvälistä ja tehokasta.

Ranskalaisista voidaan ottaa myös oppia. Surun, vihan ja pelon keskellä he ovat osoittaneet päättäväistä yhtenäisyyttä. Inhimillisten tragedioiden ei haluta toistuvan, ja mikä parasta, saman ajatuksen takana ovat kaikki kansanryhmät, jopa korostetusti myös vastuunsa tuntevat ja rauhaa rakastavat muslimit.

Pelolle ei saa antaa valtaa, koska nimenomaan se, äärimmillään kauhu ja kaaos, ovat sekasortoon ja kansanryhmien vihanpitoon pyrkivien ääriliikkeiden tavoitteita.

Ei ole väliä, onko terroristiverkoston nimi Isis tai al-Qaida, vai toimivatko rikolliset satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen iskeneiden murhamiesten tavoin, ainakin päällisin puolin vailla järjestelmällistä organisointia.

Isis ylisti Pariisin keskiviikkoista verilöylyä. Järjestö on uhannut toistuvasti läntistä Eurooppaa ja on siten houkutellut esiin juuri Charlie Hebdon toimitukseen hyökänneiden algerialaistaustaisten veljesten kaltaisia fanaatikkoja.

Pariisin isku kohdistui äärimmäisen kammottavalla tavalla sananvapauteen ja samalla koko länsimaiseen elämäntapaan.

Ääri-islamilaisen terrorismin on jo arveltu lisäävän Ranskassa ja mahdollisesti laajemminkin maahanmuuttovastaisten ja oikeistopopulististen liikkeiden kannatusta. Molempien äärilaitojen edustama suvaitsematon oppi ihmisryhmien jaottelusta on yhtä vastenmielistä.

Vihaan ei pidä ikinä vastata vihalla, vaan on pureuduttava ääriliikkeiden ja terrorismin syihin ja rakenteeseen.

Murhaajat on tietysti saatava vastuuseen teoistaan, mutta samalla on kitkettävä heidän kasvualustaansa. Pelkät tiukat turvatarkastukset lentoasemilla eivät riitä mihinkään. Ne ovat vain kosmetiikkaa, jolla ostetaan turvallisuuden tunnetta.

Vuoden 2001 syyskuun yhdennentoista päivän iskujen jälkeen koko maailma heräsi uuteen aikakauteen. Alkoi jopa sota terrorismia vastaan.

Ranskan terrorismi ei yllä mittasuhteiltaan läheskään vastaavaan. Raakalaismaisetkaan murhat eivät ole eurooppalaisessa historiassa mitenkään tavattomia.

Maailma ja etenkin Eurooppa on muuttunut, onneksi myös hyvään suuntaan. Euroopan pitäisi olla turvallisempi ja vapaampi maanosa EU:n aikakautena.

Terrorismi on asialistalla Euroopan unionin tulevassa huippukokouksessa. Idealistiset vetoomukset eivät paljon auta. Hyökkäys tärkeää jäsenmaata kohtaan on raju isku EU:n kasvoille.