Pääkirjoitukset

Perheriita lakaistiin maton alle

Sunnuntaina kriisitunnelmissa kokoontuneet neljän hallituspuolueen puheenjohtajat iskivät viimeiset naulat tavoitteeseen uudistaa päivähoitoa. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus ja kotihoidon tuen jako molempien vanhempien kesken kuuluivat toissa vuonna sovittuun hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan.

Puolentoista vuoden ajan monet lapsiperheet ovat eläneet epävarmuudessa, kun kotihoidon tuen jatkuvuudesta ei ole ollut varmaa tietoa.

Kiistellyllä uudistuksella ei kuitenkaan enää ollut riittävää poliittista tukea takanaan. Puoluejohtajat valitsivat pienimmän riesan tien ja nostivat kädet pystyyn. Esitystä ei viedä lainkaan viimeisiä työviikkojaan istuvan eduskunnan käsittelyyn, jossa sen läpimeno olisi ollut hyvin epävarmaa.

Pääoppositiopuolueet asettelivat sulkaa hattuunsa heti tuoreeltaan ja iloitsivat hallituksen tulleen järkiinsä. Tosiasiassa perhepaketti törmäsi hallituksen sisäisiin erimielisyyksiin. Kristillisdemokraattien uumoiltiin jopa lähtevän hallituksesta, jos puolueen pontevasti vastustama esitys kotihoidon tuen jakamisesta olisi edennyt eduskuntaan saakka.

Sosiaalidemokraatit olivat sopimassa rakennepakettia, mutta puolueen eduskuntaryhmä tuli toisiin aatoksiin ja kielsi ministereitään hyväksymästä esitystä subjektiivisen päivähoito-oikeuden kaventamisesta. Virallinen selitys linjan muutokseen oli tieto siitä, ettei päivähoito-oikeutta rajaamalla kerry minkäänlaisia säästöjä vaan uudistus olisi päinvastoin lisännyt valtion ja kuntien rahanmenoja.

Kun perhepakettia valmisteltiin, pidettiin varmana, että hoitolakien muutoksilla olisi myönteistä vaikutusta myös kestävyysvajeeseen. Jälkikäteen laaditut laskelmat osoittavat vallan muuta.

Hallituksen päätös lakaista perheriita maton alle kielii sen olemattomasta kyvystä tehdä vähänkään merkittäviä linjauksia. Huhtikuun vaalit ovat tuota pikaa ja ne heijastuvat päätöksiin niin hallituksessa kuin eduskunnassakin.

Tarinan opetus on sekin, että tärkeät ja pitkävaikutteiset päätökset on viisasta tehdä hallituskauden alussa, mieluiten heti ensimmäisenä vuonna. Jokainen tuore hallitus puhkuu intoa yhteiskunnallisiin uudistuksiin ja vääryyksien oikaisemiseen. Intoa seuraa jo parin vuoden yhteiselon jälkeen arkipäiväistyminen ja hienoinen kyllästyminen kumppaneihin. Ne, jotka eivät tunne oloaan kotoisaksi, ryhtyvät etsiskelemään hyvää syytä poistua oppositioon, toki hyvissä ajoin ennen seuraavia vaaleja. Juuri näin on käynyt, sillä alkuun kuuden puolueen kabinetti on kutistunut neljän puolueen joukoksi, jonka keskinäinen luottamus ei ole kovin korkeassa kurssissa.

Hallituspuolueiden puheenjohtajat osoittivat tietysti poliittista realismia haudattuaan perhepolitiikkaa uudistavan esityksen. Samalla he kuitenkin varmistivat, että keskustelu ja kiistely päivähoito-oikeudesta ja kotihoidon tuen jakamisesta jatkuu ainakin vaaleihin asti. Epävarmuus tulevasta hiertää edelleen monissa lapsiperheissä.