Pääkirjoitukset

Perussuomalaisissa kuohuu

Perussuomalaiset ovat vauhdissa – hyvin monilla mittareilla. Helsingin Sanomien HS-Gallup kertoo puolueen kannatuksen nousseen ja perussuomalaiset on kannatusmittauksessa toisella tilalla keskustan kanssa.

Tulos innosti puoluejohtaja Timo Soinin julistamaan Ylen Aamu-tv:ssä, että tavoite on nostaa perussuomalaiset maan suurimmaksi puolueeksi ja hänet pääministeriksi.

Linjauksessa ei ole mitään uutta. Jo viime eduskuntavaalien suuri voitto kirjoitti nuotit seuraaviin vaaleihin: totta kai puoluejohtaja Soinin maali on pääministeriys.

Samaan aikaan hyvien kannatuslukujen kanssa kyyti on kylmentynyt puolueen sisällä, eikä ainoastaan johdossa. Turussa puolueen valtuustoryhmällä on kaksi puheenjohtajaa, joista kumpikin on mielestään ainoa oikea.

Hämminki myös puolueen sisällä aiheutti perussuomalaisten nimissä tehty ohjelma, jossa esitetään arvonlisäveron nostoa prosenttiyksiköllä ja niille työttömille työvelvollisuutta, jotka haluavat nostaa työttömyyskorvausta.

Soini teki pesäeron ohjelmaan, joka hänen mielestään sisältää paljon hyvää. Asialla oli puoluejohtajan mukaan yksin europarlamentaarikko Sampo Terho työryhmineen.

Puolueessa on tilaa keskustella, korostaa Soini. Tässä mielessä perussuomalaiset ei tee poikkeusta, vaikka hän näin antaa ymmärtää.

Hämmentävää asiassa on se, että europarlamentaarikolla on oma työryhmä, jolla on kytkös puoluetoimistoon. Peräti työryhmä, vaikka tarkoitus oli ainoastaan herättää keskustelua!

Kovin vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että puolueen europarlamentaarikko on linjanvetoinen aivan omilla teillään puolueen virallisiin kantoihin verrattuna.

Kaikkein eniten puolueen sisäisiä jännitteitä lisäsi kansanedustaja Kaj Turusen ilmoitus. Hän haastoi kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin ja pyrkii eduskuntaryhmän johtoon.

Kun samaa tehtävää tavoittelee kaksi henkilöä, on pelkästään demokraattista, että eduskuntaryhmä äänestää ryhmänjohtajasta.

Mielenkiintoiseksi tilanteen tekevät ennen muuta Turusen epämääräiseksi jääneet puheet ehdokkaaksi lähdön syistä. Hän esittää muun muassa perussuomalaisille strategiaa.

Tarkoittaako Turunen, ettei puoluejohtaja Soinilla – joka tähtää pääministeriksi asti – ole strategiaa?

Sanattomaksi ei jää myöskään Ruohonen-Lerner. Hän vähättelee haastetta ja korostaa olevansa toisen kauden kokenut kansanedustaja.

Soini haluaa Ruohonen-Lernerin jatkavan ryhmän johdossa, Turunen ei ole hänkään jäänyt ilman tukijoita.

Pelissä on arvovaltaa, mitä on kuitenkin turha paisutella. Kyllä Soini sen kestäisi, jos Ruohonen-Lerner syrjäytetään.

Tähän tuskin päädytään, sillä ryhmän enemmistö soittanee Soinin nuotteja. Se on käynyt silti taas selväksi, etteivät kaikki eduskuntaryhmän jäsenet syö mukisematta hänen kädestään.

Päivän lehti

3.4.2020