Pääkirjoitukset

Perustoimeentulo Kelan hoitoon

Väitteet siitä, ettei pian toimikautensa päättävä hallitus ole saanut mitään aikaan pyrkimyksissään keventää kuntien tehtäviä, eivät täysin pidä paikkaansa. Kuntia paljon työllistäneen perustoimeentulon myöntäminen ja maksaminen siirtyvät Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi vuoden 2017 alussa.

Muutos on osa hallituksen muutoin takellellen edennyttä rakenneuudistusohjelmaa ja sitä kannattavat myös eduskunnan oppositiopuolueet. Uudistuksen arvioidaan lisäävän kansalaisten tasa-arvoa, kun tuen kuntakohtaiset erot katoavat. Se myös vähentää tukiasiakkaan pompottamista luukulta toiselle.

Lakisääteisessä perustoimeentulotuessa kyse on etuudesta, joka myönnetään hakemusten perusteella, mikäli sen edellytykset täyttyvät. Se on ns. viimesijainen tuki, jota myönnetään, kun mitään muuta keinoa ei ole enää olemassa.

Toimeentulotuki on tarkoitettu sellaisiin elämäntilanteisiin, joissa tulot ja varat eivät riitä edes välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Sen sijaan täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki kuuluvat uudistuksen jälkeenkin kuntien tehtäviin ja niiden saanti edellyttää aina harkintaa ja hakijan elämäntilanteen kartoittamista.

Vaikka kunnat selviävät toimeentulohakemuksista nykyistä pienemmällä työpanoksella, niiden rahoitusvastuu säilyy vastakin. Menoista vastaavat valtio ja kunnat puoliksi. Säästöjä on luvassa työvoima- ja tilakustannuksista. Pitkällä tähtäimellä veroeuroja uskotaan säästyvän palveluprosessin tehostumisella ja kuntien sosiaalityön painopisteen siirtymisestä ongelmatilanteissa varhaiseen puuttumiseen.

Kelalla on valtakunnallinen palveluorganisaatio ja se on sähköisen asioinnin edelläkävijä Suomessa. Kehittyneimmätkään verkkopalvelut eivät kuitenkaan tyystin poista henkilökohtaisen palvelun tarvetta. Kaikilla tuen tarvitsijoilla ei ole käytettävissään nykyaikaista tietotekniikkaa eikä taitoja sen käyttöön. Heidän asiansakin on hoidettava eikä Kela siksi voi kokonaan luopua henkilökohtaisesta palvelusta.

Perustoimeentulotukea ei ole tarkoitettu kenellekään jatkuvaksi tukimuodoksi, vaan tilapäiseen ja lyhytkestoiseen apuun. Se voidaan periaatteessa periä myös takaisin, mikäli tuen saajan maksukyky sen sallii. Kuntien sosiaalitoimistojen asiakkaat ja heidän elämäntilanteensa tunnetaan varsin tarkkaan. Sosiaalityöntekijät eivät vain rahajakajia, vaan he myös ohjaavat ja opastavat asiakkaitaan niin, että he omatoimisesti selviäisivät ilman jatkuvaa yhteiskunnan tukea.

Kun maksatus siirtyy Kelaan, uudistuksessa on huolehdittava myös siitä, ettei toimeentulotuen ja kunnallisen sosiaalityön yhteys pääse kokonaan katkeamaan. Mikäli Kelassa ei ole voimavaroja tai osaamista, asiakkaat on ohjattava kuntien sosiaalityöntekijöiden palveltaviksi.

Perustoimeentulotukea maksetaan noin 800 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on suuri ja hyvä keino sen pienentämiseksi on ennalta ehkäisevä sosiaalityö. Juuri siksi Kelan ja kuntien yhteyttä ei pidä kokonaan katkaista.