Pääkirjoitukset

Petteri Orpo jakoi salkut tarkan tasapainoisesti

Puheenjohtajan vaihtuminen hallituspuolueessa on kohtalonhetki kyseisen puolueen ministereille. Paikka menee katkolle.

Kokoomuksen Petteri Orpon ensimmäinen urakka oli jakaa ministerinsalkut siten, että jokaiseen tehtävään tulee pätevä, mutta samalla laajasti tuettu henkilö.

Valtiovarainministerinä aloittava Orpo teki valintansa tarkan tasapainoisesti.

Kokoomus kaikkine kuppikuntineen jos mikä on vaikea johdettavaksi. Siinä suosionsa kukkuloilla ratsastava puoluejohtaja on vasta alkumetreillä.

Jokaista Orpon päätöstä ja valintaa tulkitaan kokoomuksen sisältä ja varsinkin ulkoa.

Tuuletus oli reilua, mutta sentään kaikkia ministereitään uusi kokoomusjohtaja ei vaihtanut. Kokemusta ja jatkuvuuttakin tarvitaan.

Sisäministeriksi siirtyvä seinäjokelainen Paula Risikko oli ilmiselvä valinta. Hän jyrää Sipilän hallitukseen sellaista pohjalaista kokemusta, jota siellä ei ennestään ole. Terveystieteen tohtori on onnen omiaan pakolaiskriisin hoitajaksi. Tahtojen taistoonkin Risikko on valmis, jos syntyy vääntöä hallituksen sisällä.

Hallituksessa jatkaa Kanta-Hämeen ainoa ministeri, forssalainen Sanni Grahn-Laasonen. Hänen on hoitanut tehtävänsä opetus- ja kulttuuriministerinä mallikelpoisesti.

Kritiikkiä leikkauksista on tullut, mutta nyt paineet mahdollisesti jopa hellittävät. Petteri Orpo on luvannut, ettei koulutuksesta enää leikata.

Kokoomuksen ministerilistalla on vain yksi suurelle yleisölle outo nimi, ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi nouseva kansanedustaja Kai Mykkänen.

Mykkänen on tervetulleen tuore kasvo hallitukseen. Hän tuki kokoomuksen puheenjohtajakamppailussa Alexander Stubbia ja on mm. tämän entinen avustaja, kuten Sanni Grahn-Laasonenkin.

Poliitikkojen avustajista kasvaa tulevaisuuden vastuunkantajia. On täysin kohtuutonta, jos avustajana toimimista – arvokasta kokemusta – pidetään myöhemmin rasitteena.

Pettyneitä tulee aina, kun paikkoja jaetaan. Myöhemmin selviää, miten paljon kaunoja jäi nyt kytemään.

Ministerin tehtävään kuuluvat erittäin kovat paineet ja julkisuus. Pinnan pitää kestää, koska sitä varmasti raaputetaan. Tämän sai kokea hallituksesta väistymään joutunut Lenita Toivakka.

Päivän lehti

27.1.2020