Pääkirjoitukset

Pitkät hallitusohjelmat tiensä päässä

Lähes jokainen itseään vähänkin kunnioittava etujärjestö on aina halunnut oman puumerkkinsä hallitusohjelmiin. Vielä muutama hallitus sitten järjestöjen lobbarit pyrkivät ja usein myös pääsivät ohjelmapapereineen mukaan hallitusneuvotteluihin, vaikka ne olivat leimallisesti hallitusta keskenään muodostavien puolueiden keskinäisiä neuvonpitoja.

Nyt edunvalvojat eivät malta odottaa eduskuntavaaleja eivätkä edes puolueiden vaaliohjelmien julkistamista. Ne ovat liikkeellä hyvissä ajoin, kuukausia ennen vaaleja ja tietämättä lainkaan, miltä pohjalta huhtikuussa neuvottelut käynnistetään. Toki arvailuja on ilma sakeanaan, mikä johtuu varsin usein toistuvien mielipidemittausten tuloksista.

Heti loppiaisen jälkeen Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitos tiedottivat omista ohjelmatavoitteistaan. Ne rohkaisevat tulevaa hallitusta julkisten menojen miljardileikkauksiin ja nykyistä kannustavampaan veropolitiikkaan. Yleistä palkkojen alennusta ne eivät esitä, mutta esimerkiksi sosiaalietuuksien indeksikorotuksista pitäisi luopua ja Suomessa olisi palattava 40-tuntiseen työviikkoon. Vastineeksi yrittäjät lupaavat uusia työpaikkoja

Tavoitteet ja ehdotukset ovat toki hyviä ja harkinnan arvoisia, vaikka niillä ei olekaan vaaleissa hankittua mandaattia tukenaan.

Tällä kerralla järjestöjen vetoapu taitaa mennä hukkaan. Loppusuoralleen kääntynyt hallituskausi on osoittanut, että pitkien ja yksityiskohtaisten hallitusohjelmien aika Suomessa on ohi. Ohjelman toteutusta vaikeutti tietysti pitkittynyt, koko Eurooppaa koetteleva taloustaantuma. Kuudesta puolueesta koostettu hallitus ei sekään ollut kaikkein paras, mutta ehkä ainakin alkuun ainoa vaihtoehto viemään ohjelma läpi neljässä vuodessa.

Siperia opettaa myös hallitusta. Perjantaina oppositiopuolueiden edustajilla täydennetty hallituksen työryhmä ehdotti, että yksityiskohtaisista hallitusohjelmista luovutaan kokonaan. Jo ensi keväänä hallitusta muodostavat puolueet sopivat vain muutamasta, ehkä kolmesta, enintään viidestä päälinjauksesta, joilla lähdetään liikkeelle. Sen jälkeen hallitus laatii toimintasuunnitelman ja sen rinnalle taloussuunnitelman.

Nykyinen hallitus on tuottanut huikean määrän erilaisia strategiapapereita, niitä on kaikkiaan yli kolmesataa. Kun hallitusohjelmaa kevennetään, on luonnollista, että myös strategioiden laatiminen vähenee.

Maailma muuttuu joka päivä, talouden syklit vaihtuvat kiivaasti eikä ulkopolitiikkakaan ole enää kiveen hakattua. Tällaisessa poliittisessa ympäristössä olisi epäviisasta juuttua kerran neljässä vuodessa kirjoitettavaan ja lillukanvarsiin asti menevään hallitusohjelmaan.

Uusi politiikan tekotapa vaatii tekijöiltään nykyistä enemmän, kun jokaisessa käänteessä ei enää voida vedota ohjelmakirjauksiin ja niiden taakse ei pääse piiloon. Myös etujärjestöt joutuvat miettimään työskentelytapansa uudelleen. Osaamisesta tuskin on pulaa, sillä monilla lobbareilla on kokemusta molemmin puolin pöytää.