Pääkirjoitukset

Poliisi ei saa lipsua laillisuudesta

Sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) uhkaa, että poliisijohtajat, etunenässä valtakunnan korkein poliisimies, poliisiylijohtaja Mikko Paatero menettävät hänen luottamuksensa, jos Helsingin huumepoliisin toimintaa ei ole valvottu asianmukaisesti.

On jopa todennäköistä, että poliisiylijohtaja ilmoittaa maanantaina erostaan. Luottamuksen voi menettää vain kerran.

Räsänen oli harvinaisen sydämistynyt, kun poliisin ylijohto panttasi häneltä tietoja Helsingin huumepoliisin lähdetoiminnan epäselvyyksistä.

Päivä Räsänen tarttui järeään aseeseen pyytäessään valtakunnansyyttäjävirastoa selvittämään lähteidenkäytön laillisuuden.

Ministerin saamien tietojen mukaan toiminta on ollut lainvastaista. Mitä ilmeisimmin ainakin poliisille vasikoineiden pikkurikollisten rötöksiä on katseltu läpi sormien.

Vyyhti lähti tällä kertaa purkautumaan Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion rikostutkinnasta. Hän on vangittuna epäiltynä törkeistä virka- ja lahjusrikoksista.

Helsingin huumepoliisin ympärillä on kuohunut ennenkin. Keskusrikospoliisin ja huumepoliisin tulehtuneista väleistä on huhuttu vuosia. Vuonna 2007 kaksi huumepoliisia tuomittiin virkarikoksesta, joka liittyi laiminlyönteihin amfetamiinijutun tutkinnassa.

Käytännön poliisityötä ei tehdä hierarkkisessa organisaatiossa omin päin, eli jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Helsingin poliisilaitoksen poliisikomentaja Jukka Riikonen on vakuuttanut, että huumerikosyksikön valvonta on ollut poliisilaitoksen johdon käsissä ja riittävää.

Valtakunnansyyttäjänviraston sanottua sanansa tulee Riikosen vakuuttelu oikeaan valoonsa. Sisäministeri Räsäsen mukaan myös Riikosen on pohdittava asemaansa.

Helsingin huumepoliisi on elänyt omaa elämäänsä, on valvonta ollut sitten olematonta tai asianmukaista. Vakavan rikollisuuden torjunnassa ei ole keinoja kaihdettu, mikä on oikein, mutta ehdottomasti laillisuuden rajoissa.

Vakavat huumerikokset kuten laajamittainen huumekauppa ovat tietysti tärkeämpiä tutkittavia kuin esimerkiksi lievät hallussapitorikokset. Jälkimmäisiltäkään ei saa kuitenkaan ummistaa silmiä.

Poliisi ei saa luisua laittomuuksiin tai edes harmaalle alueelle. Laki on täysin yksiselitteinen: myös vasikan rikoksiin on puututtava.

Jos poliisi ottaa lain omiin käsiinsä, ollaan poikkeuksetta vaarallisilla vesillä.

Maakunnasta katsottuna Helsingin poliisilaitoksen johtajuusongelmissa on valitettavasti paljonkin tuttua. Johtaminen on ollut poliisille vaikea taiteenlaji, eivätkä jatkuvat organisaatiomuutokset ja säästöpaineet ole helpottaneet paineita. Viisaus ei välttämättä lisäänny, kun olkapäille kertyy lisää arvomerkkejä.

Poliisin nauttima luottamus on sen itsensä kentällä ansaitsemaa. Perustyötä tekevä poliisimies ja -nainen ovat läpeensä oikealla asialla. Juuri sen takia komentoketjun yläpäänkin pitää täyttää tehtävänsä.