Pääkirjoitukset

Poliittiselle väkivallalle pitää panna kerralla piste

Ehkä oli hyvä, että herätys saatiin näinkin vaarattomasti. Myös tavalliset ehdokkaat joutuvat kuitenkin ajattelemaan enemmän turvallisuuttaan.
Ulkoministeri Timo Soini juttelemassa turvamiehen kanssa Viron-matkallaan viime helmikuussa. Kuva: Silja Viitala / Lannen Media
Ulkoministeri Timo Soini juttelemassa turvamiehen kanssa Viron-matkallaan viime helmikuussa. Kuva: Silja Viitala / Lannen Media

Suomi on yhtään liioittelematta maailman turvallisimpia maita.

Itsestäänselvyys on muun muassa se, että täällä jokainen – asemasta riippumatta – saa kulkea julkisilla paikoilla ilman, että joutuu pelkäämään joutuvansa hyökkäyksen, fyysisen tai edes sanallisen kohteeksi. Tästä on pidettävä kiinni.

Perussuomalaisen puolueen perustajan, nykyisen sinisiä edustavan ulkoministeri Timo Soinin joutuminen hyökkäysyrityksen kohteeksi ylitti rajan vakavalla tavalla.

Provokaation tarkoitus oli tietysti kerätä mahdollisimman paljon julkisuutta. Siten tämäkin kannanotto voidaan lukea, jos niin halutaan, tuon tavoitteen täyttymiseksi. Olisiko siis parempi olla hiljaa? Ei.

Sosiaalisen median aikana epäasiallisuudesta ja jopa omilla kasvoilla ja nimellä esitetyistä solvauksista ja mielivallasta on tullut arkipäivää.

Asiallisen ja asiattoman ero on hälventynyt. On ollut valitettavasti perusteita olettaa, että rajat ylitetään myös teoissa, kun niillä ei sanojen tasolla nähdä merkitystä.

Onko tämä kaikki arkipäivää? Jos on, niin kaikkeen muutoksen mukanaan tuomaan ei pidä alistua.

Ehkä oli hyvä, että herätys saatiin näinkin vaarattomasti. Turvamiehet paketoivat hyökkääjän tehokkaasti Korson maalaismarkkinoilla.

Vastaavaa ei kuitenkaan saa päästää tapahtumaan.

Ministerit ja muut keskeiset poliittiset henkilöt – myös tavalliset ehdokkaat – joutuvat ajattelemaan enemmän turvallisuuttaan.

Matka äärimmäisyyksiin, kuten poliittisiin murhiin on onneksi pitkä. Kaikkeen on kuitenkin varauduttava. Turvattomuuden lisääntymisestä hyödyn kerää turvallisuusbisnes ja kärsimään joutuvat kaikki.

Eduskuntavaalit kuuluvat joka neljäs vuosi suomalaiseen vakiintuneeseen elämänmenoon. Kansalaisten vaaleihin kohdistuvassa aktiivisuudessa on ollut toivomisen varaa.

On aika herätä arvostamaan aitoa valinnan vapautta.

Paras ase on joukkovoima, tavallisten suomalaisten, miesten ja naisten yhteinen sopimus, että mitään tällaista ei sallita, ei vaalikentillä eikä missään muuallakaan.