Pääkirjoitukset

Porrastus on järkevää ja välttämätöntä

Sosiaali- ja terveyspolitiikan suuresta Iisakin kirkosta eli sotesta oli jo nurkka murenemassa: valinnanvapauslainsäädäntöä koskenut lausuntokierros oli täystyrmäys.

Lähes kaikki 600 lausunnonantajaa pitivät valinnanvapauden kaavailtua aikataulua eli vuotta 2019 liian tiukkana.

Juha Sipilän (kesk.) hallitus kaivoi kuitenkin hatustaan uuden kortin: valinnanvapauden esitetään toteutuvan vaiheittain eri maakunnissa.

Hallitus söi tiistaisella ilmoituksellaan pohjaa sopivasti kuntavaalien alla opposition välikysymykseltä ja heitti muutoinkin öljyä sote-laineille.

Sotea ei ole voinut väistää kuntavaaleissa, vaikka asiana se on paljon kauaskantoisempi kuin yhden kunta- tai eduskuntavaalikauden mittainen.

Valinnanvapaudesta väännettiin muun muassa tiistai-iltaisessa MTV:n vaalitentissä. Juha Sipilän tarkennukset aikataulusta olivat muille puoluejohtajille hankalasti vastustettavia.

Pisimmällä valmistelussa olevat voivat aloittaa jo puoli vuotta ennen vuoden 2019 alkua, ja vielä alkutekijöissä olevat saavat lisäaikaa.

Maakuntien Suomessa alueet ovat perin juurin erilaisia. Kainuussa ihmisten elämänpiiri on toinen kuin Uudellamaalla.

Porrastus on laajassa uudistuksessa sekä järkevää että todennäköisesti tässä tilanteessa jopa välttämätöntä.

Toki mitään loputonta lisäaikaa ei ole varsinaisesti tarjolla: ilmeisesti vain vuoden 2020 loppuun. Sekin on jo ihan pian siihen nähden, että maahan pitää saada pystyyn aivan uutta ja toivottavasti toimivaa.

Esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Savossa ja Keski-Pohjanmaalla ollaan Kainuun tavoin jo pitkällä. Kanta-Häme on valmisteluissa suunnilleen keskivaiheilla, joten uusi aikataulutus ei mullistane mitään. Toki on olennaista, että erot maakuntien välillä kurotaan mahdollisimman nopeasti kiinni.

Kokoomuksen etunenässä ajaman valinnanvapauden on nähty useissa arvioissa toimivan jopa täysin hyvien tavoitteidensa vastaisesti.

Asiantuntijaryhmän professorit epäilevät (Yle 27.2.), että eriarvoisuus lisääntyy, kun palvelut jakaantuvat paremmin ja huonommin pärjäävien palveluiksi.

Tasa-arvoa, parempia palveluita ja kustannussäästöjä ei saa jättää vain ihanteellisiksi tavoitteiksi. Nyt tehdään päätöksiä, joita tulevien hallitusten ei pidä joutua repimään auki.