Pääkirjoitukset

Presidentti Niinistöä ei auta aidata liian ahtaasti

Kun tasavallan presidentillä on vakavaa sanottavaa, ei hänen pidä vaieta ainakaan vain siltä varalta, että joku kokee sen varpailleen astumiseksi.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili viime maaliskuussa Panssariprikaatissa Parolannummella. Kuva: Pekka Rautiainen
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vieraili viime maaliskuussa Panssariprikaatissa Parolannummella. Kuva: Pekka Rautiainen

Maailmalla löytyy – läheltä ja kaukaa – useita presidentinvaltaisia järjestelmiä. Suomessa sisäpolitiikka ja keskeiset päätökset, kuten hallituksen muodostaminen, kuuluvat eduskunnalle. Näin pitää olla.

Presidentin valta rajoittuu hyvin pitkälti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Jos perustuslakia halutaan lukea oikein ahtaasti, ei presidentin saisi ottaa muihin asioihin kantaakaan.

Sauli Niinistö nimenomaan ottaa, mikä on herättänyt toistuvasti kysymyksen presidentin valtaoikeuksien rajoista.

Helsingin Sanomat esitti kysymyksen laajassa artikkelissaan (HS 12.7.), jonka aineisto oli koottu haastattelemalla yli 30 Niinistöä läheltä seurannutta henkilöä. He puhuvat lehden jutussa pääosin nimettöminä.

Presidentin kritisointi tai kritiikiksi tulkittava asiallinenkin arviointi on edelleen ”jälkipresidentinvaltaista” aikaa elävässä tasavallassa tabu, etenkin jos kritiikki kohdistuu vähääkään henkilöön.

Varovaisuuden takana on Niinistön tavaton kansansuosio. Hän on jo niin korkealla jalustalla, ettei sen horjuttajia kenties katsota hyvällä.

Tiedossa ovat myös presidentin pilkuntarkka luonne ja reaktioiden terävyys.

Valtaoikeuskeskustelussa on edes yritettävä erottaa henkilö ja instituutio. Ne saattavat sekoittua varsinkin usein hyvin tulkinnanvaraisen Niinistön tapauksessa.

Niinistön kansansuosion pohja on juuri siinä, mistä häntä voidaan valtaoikeuksia ahtaasti tulkittaessa kritisoida.

Kansa kaipaa vahvaa johtajaa, mihin Sauli Niinistö osaa taitavasti vastata.

Systeemiä ei kuitenkaan pidä sillä perusteella vaihtaa, eli mullistaa instituutioita takaisin kohti parlamentaariselle demokratialle vierasta presidenttikeskeisyyttä.

Niinistö aikoo HS:n haastattelun mukaan jatkossakin ottaa kantaa asioihin, jotka eivät suoranaisesti kuulu hänen toimivaltaansa. Se on aivan oikein.

Kun presidentillä on vakavaa sanottavaa, ei hänen pidä vaieta ainakaan vain siltä varalta, että joku kokee sen varpailleen astumiseksi.

Presidentit ovat erilaisia, eikä Niinistön jälkeen aikanaan seuraa toinen ”Niinistö”, vaan hänen seuraajansa toimii omalta pohjaltaan ja joutuu rakentamaan myös asemansa.

Päivän lehti

4.8.2020