Pääkirjoitukset

Professoriviisautta osattava soveltaa

Keskustelu valtiontalouden velkaantumisesta ryöpsähti kunnolla käyntiin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) tammikuun lopulla koolle kutsuman talousfoorumin jälkeen.

Urpilaisen keskeinen viesti oli tuolloin se, että professoritason talousviisaat olivat sitä mieltä, ettei sopeuttamistoimien tiukka aikataulu ole mahdollinen.

Mukana talousfoorumissa olivat muiden muassa professorit Sixten Korkman ja Matti Pohjola Aalto-yliopistosta.

He ovat myös tiistaina talousneuvostolle annetun harvinaisen jyrkkäsanaisen raportin kirjoittajia. Kolmas on Yhdysvalloissa pitkän uran tehnyt taloustieteen professori Bengt Holmström.

Leikkausten jarrutusajatusta on helppo myötäillä ja yrittää saada karu todellisuus näyttämään edes vähän paremmalta.

Nyt ei kuitenkaan ole kaunistelun aika, vaikka todellisuus poliitikkoja ja kansalaisia kirpaiseekin.

Talousneuvoston kolmelta professorilta saama viesti on tyly: Julkisen talouden kokoa on pakko leikata yksityisen sektorin kasvun vahvistamiseksi.

Julkinen sektori on hyvinä aikoina paisunut mahdottomiin mittoihin, se ei kestä omaa kokoaan vähänkään huonompina aikoina.

Suomeksi sanottuna talousviisaat tarkoittavat, että suu on pantava säkkiä myöten. Se tietää vääjäämättä palveluiden ja etuuksien leikkauksia. Nuo rumat on jonkun sanottava niin kuin ne ovat.

Talousprofessorit muistuttavat, ettei myöskään verotuksen kiristämiseen ole varaa, jos pidetään kiinni edes jonkinlaisesta kasvutavoitteesta.

Kaikki ei kuitenkaan ole kurjuutta. Professorit muistuttavat, että myös niukkuus voi luoda innovaatioita ja kehitystä.

Kasvu on jämähtänyt niin pahoin, että se voi oikeastaan tulla enää pelkästään ylös.

Päättäjien on osattava tehdä asiantuntijoiden hyvien neuvojen ja herätysraporttien perusteella oikeita johtopäätöksiä.

Yhtä viisautta ei ole, vaan kokonaisuus on koottava palasista. Kaikkia tahoja miellyttävään politiikkaan ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia.

Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas ehdottaa Ylen haastattelussa, että aikuiset lapset velvoitettaisiin maksamaan vanhempiensa hoidosta.

Läheisistä kuten omista vanhemmista huolehtiminen kuuluu inhimilliseen elämään, mutta laissa säädettyä pakkoa tai veroluonteista rasitusta siitä ei voi tehdä.

Professori Kankaan tarkoitus on ehkä laajentaa keskustelua hyvinvointivaltion tulevaisuudesta, mutta tarkoitus kääntyy lähinnä itseään vastaan.

Yhteiskunnalla pitää olla varaa huolehtia vanhuksistaan. Itsestään selvää se ei ole nykyäänkään.

Jos kaikelle omaishoidolle ja inhimilliselle auttamiselle määriteltäisiin hinta, ja haettaisiin aina kaikki mahdolliset etuudet, julkinen talous menisi kertarytinällä konkurssiin.

Päivän lehti

3.6.2020