Pääkirjoitukset

Pulaa on kilpailukykyisistä tuotteista

Suomen talouden tilasta ja työllisyydestä puhutaan Suomi Areenalla lähes väsymiseen asti.

Suomen yrittäjien puheenjohtaja Jussi Järventaus ehdotti rajuja rohtoja suomalaisyritysten kilpailukyvyn parantamiseksi. Hänen reseptinsä on tekemättömän työn kustannusten leikkaaminen eli lomarahojen ja pekkaspäivien korvausten poisto.

Jo lomarahojen leikkaus vähentäisi Järventauksen mukaan työvoimakustannuksia kuutisen prosenttia.

Ehdotus koki heti vastalauseiden ryöpyn. Muun muassa eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd.), SAK:n elinkeinojohtaja Matti Tukiainen ja kansanedustaja Mia Kumpula-Natri (sd.) pitivät ehdotusta toteuttamiskelvottomana.

Työllisyysnäkökohdilla ehdotusta onkin vaikea perustella. Palkansaajien tulojen vähennys heikentäisi entisestään ostovoimaa ja näkyisi välittömästi kotimarkkinoilla ja siten työllisyydessä.

Järventaus ei varmasti itsekään uskonut, että hänen ehdotuksensa saisi laajajoen rivien päännyökytyksiä osakseen. Enemmänkin avaus on tulkittava muistutukseksi siitä, miten paljon yritykset maksavat tekemättömästä työstä.

Siltä osin Järventauksen esitys puolusti paikkaansa.

SDP:n ja SAK:n selkeä linja on pitkäkestoinen, maltillinen raamiratkaisu. Tätä kannattaa myös maan hallitus ja uskoo, että tällainen laaja ratkaisu palvelee parhaiten taloutemme kokonaisuutta ja kohentaa myös kilpailukykyämme.

Talous- ja työllisyyskeskusteluissa jää jatkuvasti liian vähälle huomiolle se, ettei meillä valmisteta riittävästi tuotteita, joilla olisi maailmanmarkkinoilla kysyntää.

Vaikka metsäteollisuudessa työvoimakustannukset alenisivat, paperin kulutuksen väheneminen karsii työpaikkoja joka tapauksessa.

Eikä Nokia ole menettänyt markkinaosuuttaan ja kannattavuuttaan työvoimakustannusten nousun takia, vaan siksi, etteivät yhtiön tuotteet ole pysyneet teknisessä kehityksessä kilpailijoiden mukana.

Tämä tosiasia on vienyt Suomesta tuhansia ja taas tuhansia korkean tason työpaikkoja.

Meillä on nopeasti kasvavia korkean teknologian yhtiöitä, mutta miten niistä saadaan globaaleja toimijoita ja taloutemme vetureita.

Siitä pitäisi keskustella paljon nykyistä enemmän kuten myös siitä, miten metsiämme hyödynnetään taloudellisesti uudella tavalla.

Emme voi kilpailla Aasian nousevia talouksia vastaan työn hinnalla. Korkealla osaamisella ja moderneilla työtavoilla voimme kuitenkin luoda uusia ja kehittää jo olevia tuotteita. Juuri tutkimukseen ja tuotekehitykseen pitää saada samanlainen draivi kuin laman jälkeen 1990-luvulla.

Vain työn hintaa laskemalla emme voi menestyä. Malttia kuitenkin tarvitaan ja järjettömästä nimellispalkkakilpailusta on siirryttävä kasvua ja työllisyyttä paremmin tukeviin ratkaisuihin.