Pääkirjoitukset

Puolueet tähyävät reviiriensä reunoille

Puolueet ovat hiljalleen käynnistämässä vaalikoneistojaan syksyn kuntavaaleihin, kun ne ovat talven presidentinvaalien jälkeen vetäneet hiukan henkeä. Ehdokashankinta on monin paikoin jo käynnissä ja ensimmäiset ehdokkaat ovat allekirjoittaneet suostumuksensa. He ovat pääosin nykyisiä valtuutettuja, jotka mielivät jatkaa luottamustehtävissä myös seuraavan vaalikauden ajan.

Suomalaisten siteet puolueisiin ovat vuosi vuodelta löyhtyneet, alle kaksi prosenttia aikuisväestöstä maksaa enää puolueen jäsenmaksua. Vain vihreät ja perussuomalaiset ovat voineet iloita uusista jäsenistä, joita ne ovat viime eduskuntavaalien jälkeen kirjanneet. Kummankaan puolueen jäsenluettelot eivät kuitenkaan ole pituudella pilatut, niissä on edelleen vain muutama tuhat nimeä, vihreillä runsas 8 000, perussuomalaisilla noin 6 000 jäsentä. Keskustan kirjoissa on 155 000 suomalaista, sosiaalidemokraateilla 47 000 ja kokoomuksella 40 000 jäsentä.

Kuntavaalien ehdokasvärväys on perinteisesti ollut paikallisosastojen ja kunnallisjärjestöjen tehtävänä. Alkaneissa vaalivalmisteluissa on yksi uusi piirre, ehdokkaita haalitaan lehti-ilmoituksilla. Muun muassa sosiaalidemokraatit julkaisivat maakuntalehdissä näyttäviä ilmoituksia, joissa maanitellaan kansalaisia puolueen ehdokaslistalle. Myös vihreät kutsuvat avoimiin tilaisuuksiin ehdokkuutta harkitsevia lehti-ilmoituksin.

Mistä ilmoituskampanjat perimmiltään kertovat? Ne voidaan tietysti selittää uudentyyppiseksi avoimuudeksi, jossa ehdokasasettelu tehdään läpinäkyväksi ja tuodaan pois kabinettien pienten piirien käsistä.

Tätä arkisempi selitys saattaa kuitenkin löytyä puolueiden paikallistason järjestötyön heiveröisyydestä. Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin sosiaalidemokraattien listoille pyrki enemmän ehdokkaita kuin niille voitiin ottaa ja ehdokkuudet piti ratkaista jäsenäänestyksellä.

Ongelma ei toki ole yksin demarien, sen jakavat muutkin puolueet. Niiden sanoma tavoittaa uskollisimman ydinjoukon, mutta sen ulkopuolelta tulevat ehdokkaat pitää poimia käsin yksi kerrallaan. Tehtävä on sälytetty aktiiviselle järjestöväelle, jonka työtä lehti-ilmoituksin tuetaan.

Silmiinpistävä piirre puoluetyössä on nuorten, alle 30-vuotiaiden vähyys. Yliopistokaupungeista kannatuksensa ammentavat vihreät voivat iloita nuorehkosta jäsenkunnasta. Se ei vielä ole vanhojen miesten ja naisten puolue, joskin 25-vuotiaan puolueen perustajajäsenet ovat edelleen keskeisiä vaikuttajia.

Kansalaisten haluttomuus yhteisten asioiden hoitajiksi on vakava paikka koko yhteiskunnalle. Viime vuosina paikallispoliitikkojen päätä ei ole juuri silitelty eikä tulevaisuuskaan näytä paljon paremmalta. Vähäisestä arvostuksesta huolimatta poliittinen päätöksenteko edellyttää tavallisten ihmisten osallistumista itseään koskevaan päätöksentekoon. Huonosta julkikuvastaan huolimatta kunnallispolitiikka on tärkeätä työtä.