Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa alkoi sunnuntaina uusi aika. SDP on vaalivoitostaan huolimatta Euroopan pienin suurin puolue.
Kolmen suuren puolueen mallista olemme siirtyneet viiden keskisuuren puolueen aikaan. Epävakaampi tilanne on tullut tutuksi muista Euroopan maista.
Äänestysprosentin nousu tuki varmasti perussuomalaisten kiriä varsinaisena vaalipäivänä. Demarit eivät pystyneet toteuttamaan ennakkokyselyjen lupausta ja kokoomus otti torjuntavoiton.
Minkään puolueen puheenjohtaja voi saapastella kuin kukkona tunkiolla. Suomi on rakennettu yhteistyötä tekemällä, neuvottelemalla ja sopimalla. Nyt on tämän sukupolven tehtävänä osoittaa pystyvänsä siihen.
Uuden hallituksen pohjaksi löytyy vain muutama uskottava pohja, koska perussuomalaiset tuskin toista kertaa peräkkäin on lähdössä mukaan mihinkään vaihtoehtoon.
Kahdeksan vuoden takaisen kuuden puolueen hallituksen vaikeudet ovat tuoreina muistissa.
Heinäkuun alusta lukien Suomi on EU:n puheenjohtajamaa eli reilusti ennen juhannusta pitäisi olla uuden hallituksen kasassa.
Vaalitulosten perusteella voi tehdä johtopäätöksiä viiden suurimman puolueen tulevista vetäjistä. Sanna Marin keräsi Pirkanmaalta selvästi enemmän ääniä kuin SDP:n istuva puheenjohtaja Antti Rinne Uudeltamaalta. Kokoomuksen ääniharavat Antti Häkkänen ja Elina Lepomäki ovat halutessaan kovia haastajia Petteri Orpolle. Keskustassa Annika Saarikko on kontanneen puolueen seuraava keulakuva, jos hän niin haluaa.
Kanta-Hämeen osuus vaalipiirissä vahvistui huomattavasti, kun Hämeenlinna sai tuoreina kasvoina mukaan perussuomalaisten Lulu Ranteen ja vihreiden Mirka Soinikosken.
Demareiden Tarja Filatov jatkaa ja Johannes Koskinen palasi. Molemmilla heistä on runsaasti ministerikokemusta.
Forssassa kokoomuksen opetusministerinä kovaan tulikokeeseen joutunut Sanni Grahn-Laasonen uusi paikkansa reippaasti. Harmillista ja sen sijaan on, että demareiden Kaisa Lepola jäi toisen kerran niukasti ulos. Paikallisia ääniä keskittämällä Lepola olisi mennyt eduskuntaan.
