Pääkirjoitukset

Puoluesidonnaisuus on nyt pohjalukemissa

Puoluekanta jätetään asiantuntijoiden mukaan kertomatta paljolti sen takia, ettei omasta kannasta ole selkeää mielipidettä.

Muutos on ollut suuri parin viime vuosikymmenen aikana. Suomen puoluekartta oli pitkään vakaa. SDP, keskusta ja kokoomus olivat suuria. Aikaisemmin suuriin kuului myös vasemmistoliiton edeltäjä SKDL.

Perussuomalaisten nousu muutti tilanteen. Puhuttiin poliittisten mannerlaattojen siirtymisestä. Perussuomalaiset nousi kakkosjytkyn ansiosta hallituspuolueeksi.

Hallituksen tekemät vaikeat päätökset ovat sulattaneet puolueen kannatuksesta puolet. Viimeksi Ylen teettämässä mielipidekyselyssä oppositiojohtaja SDP oli noussut suosituimmaksi lähes 23 prosentin kannatuksella. Keskusta oli pari prosenttiyksikköä ja kokoomus peräti kuusi prosenttiyksikköä demarien takana.

Nykytilanteesta ei kuitenkaan pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että kolme suurinta on palannut omalle paikalleen ja perussuomalaisten jytkähtely on lopullisesti ohi.

Merkille pantavaa oli juuri tuo puoluekantansa ilmoittamatta jättäneiden suuri määrä. Se kertoo siitä, että esimerkiksi perussuomalaisia äänestäneistä suuri osa on siirtynyt lehtereille seuraamaan tilanteen kehittymistä.

Toki siirtymää on myös demareihin, mutta vähemmän kuin mitä PS:n kannatuksen lasku kertoo.

Puoluesidonnaisuuden väheneminen on seurausta yhteiskunnan muuttumisesta. Ihmiset eivät enää koe niinkään kuuluvansa tiettyyn kansanluokkaan, eikä yhteiskunta ole puoluepoliittisesti jakautunut kuten ennen.

1970-luvulla työväenluokkaan kuuluvat urheilivat TUL:n seuroissa, kävivät E-liikkeen kaupoissa ja tanssivat työväentaloilla. Porvarien lapsia ei juuri näissä riennoissa nähty.

Kotonakaan ei enää lapsien äänestyskäyttäytymistä ohjata kuten ennen, eikä politiikka ylipäätään kiinnosta, saati jaa ihmisiä, ei ainakaan entisellä tavalla.

Tilanne on äärimmäisen haastava puolueille. Politiikasta on tullut yhä enemmän suosionkalastelukilpailua. Poliitikot puhuvat sitä, mitä kansa haluaa kuulla.

Kuvaavaa on, ettei vastuukannolle anneta arvoa. SDP lihoo nyt siitä tyytymättömyydestä, jota hallituspuolueita kohtaan tunnetaan, ei omilla teoillaan.