Pääkirjoitukset

Puolustusajattelun suunta on muuttumassa

Vastuuta ei pidä ikinä ulkoistaa minkään toiveajattelun varaan. Jos Ruotsin asia on näin syvästi meidänkin asiamme, niin eikö asia voitaisi hoitaa liittymällä yhdessä Natoon?
Panssariprikaatin varusmiehiä perinteisellä polkupyörämarssilla Hämeenlinnan Hätilässä polkemassa kohti Parolannummen varuskuntaa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Panssariprikaatin varusmiehiä perinteisellä polkupyörämarssilla Hämeenlinnan Hätilässä polkemassa kohti Parolannummen varuskuntaa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

Raaka realismi ja sota-ajan kokemukset ovat muokanneet suomalaisen maanpuolustusajattelun perustan. Tämä on hyvä muistaa puolustusvoimien lippujuhlapäivänä, joka on 4. kesäkuuta marsalkka C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivänä.

Puolustusvoimien tehtävä on ollut korostetun ensisijaisesti oman maan puolustaminen. Siihen on jo vakaan rauhantilan aikana valmistauduttu pääasiassa erittäin niukkojen voimavarojen varassa.

Tämän maan puolustaminen on edelleen suomalaisten tehtävä. Tätä vastuuta ei pidä ikinä ulkoistaa minkään toiveajattelun varaan. Silti muutos on realismia. Paikoilleen poteroihin ei saa jäädä puolustusvalmisteluissakaan.

Kansanedustajien selvä enemmistö on sitä mieltä, että Suomen on oltava valmis lähettämään sotilaita Ruotsin puolustamiseksi, jos maahan hyökätään. Ulkopoliittisen instituutin kysely kertoo ajattelutavan muutoksesta.

Vielä takavuosina olisi ollut sula mahdottomuus, että suomalaista voimaa olisi edes teoriassakaan ajateltu käytettävän myös muiden maiden turvana.

Puolustusvoimat on suhteellisesti ottaen erittäin hyvässä iskussa. Tämä on yksi peruste ajattelutavan muutokselle. Myös sodankäynnin ja turvallisuusuhkien kokonaiskuva vaikuttaa. Perinteisen aseellisen hyökkäyksen lisäksi uhkina ovat muun muassa jo hyvinkin yleiset, eritasoiset kyberhyökkäykset.

Yksi puolustuksen kulmakivistä on puolustusvoimien kansainvälinen toiminta. Kriisinhallintaoperaatioiden kautta on kehittynyt myös muu kansainvälinen yhteistyö, juuri se, jossa puolustusvoimien toimintavalmius on noussut kansainväliseen tietoisuuteen.

Jos Ruotsin asia on näin syvästi meidänkin asiamme, niin eikö asia voitaisi hoitaa liittymällä yhdessä sen kanssa sotilasliitto Natoon? Myös Natoon jo kuuluva Viro on turvallisuushuolineen meille läheinen.

Tähän astihan liittoutumista on pidetty mahdollisena, mutta ei toistaiseksi ajankohtaisena. Käytännössä se olisi kuitenkin edellytys, jotta kansanedustajien toive voisi toteutua erittäin epätoivotun ja onneksi myös epätodennäköisen vakavista vakavimman hädän hetkellä.