Pääkirjoitukset

Rahalla saa suurkisat ja johtajien silmät kiinni

Synkät pilvet ovat varjostaneet arvokilpailuja Qatarin pääkaupungissa Dohassa jo kauan ennen ensimmäisiä kisasuorituksia.
Dohan yleisurheilukenttä on valmis kilvoitteluun. Kuva: JEAN-CHRISTOPHE BOTT
Dohan yleisurheilukenttä on valmis kilvoitteluun. Kuva: JEAN-CHRISTOPHE BOTT

Yleisurheilun MM-kilpailut alkavat tänään Dohassa. Suomalaisodotukset ovat varsin vaatimattomat. Luvassa on kuitenkin penkkiurheilijoille paljon katsottavaa.

Urheilupiireissä on ihmetelty, miksi kilpailut pitää järjestää myöhään normaalin kesäkauden jo selvästi päätyttyä ja todellisessa pätsissä.

Vielä enemmän on syytä päivitellä, millä lupauksilla ja millä oikeutuksella Persianlahden pieni mutta rikas öljymaa kisansa sai. Qatarhan valmistautuu vielä isännöimään jalkapallon MM-kisoja marras-joulukuussa(!) 2022.

Turha on kieltää sitä, että Qatar sai kisansa rahan mahdilla.

Qatarin talous pyörii kuitenkin käytännössä ulkomailta tulleiden vierastyöläisten voimin.

Köyhien vierastyöläisten kohtelu vaikuttaa orjuutukselta. Työturvallisuudesta ei voi edes puhua, niissä työoloissa henki on halpaa.

Amnesty Internationalin mukaan Qatar on pettänyt lupauksensa siirtotyöläisten olojen parantamisesta. Vierastyöläiset ovat mm. jääneet ilman palkkasaataviaan.

Voi aiheesta kysyä, onko jalkapalloliitto Fifalla ja Kansainvälisellä yleisurheiluliitolla IAAF:llä puhtaat jauhot pussissa.

IAAF on puolustellut, että Qatar on ansioitunut järjestämällä Timanttiliigan kilpailuja.

Qatarin kisaisännyyden ratkaisi ihmisoikeuksien sijaan rahallisesti houkutteleva tarjous. Maa lupasi yleisurheilijoille täyden ylöspidon ja palkintorahojen lisäksi kehitysmaihin kenttiä sekä lajiin paksun tukun sponsorirahaa.

Sekä IAAF:n että Fifan edustajien epäillään saaneen Qatarilta voitelurahaa kisapaikkapäätöksen sujuvoittamiseksi.

IAAF on sittemmin luvannut uudella pisteytysjärjestelmällä haulle läpinäkyvyyttä.

Qatar todistaa, että rahalla saa näkyvyyttä ja ystäviä, vaikka kauniit puitteet eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Urheilujohtajat ovat hurskastelleet, ettei politiikkaa pidä sotkea urheiluun. Ihmisoikeusrikkomukset eivät ole turhanpäiväistä politikointia.

Kisapaikkavalinta on mitä suurimmassa määrin myös poliittista vaikuttamista. Etiikalla ja ihmisoikeuksilla pitää siinä olla sijansa, ei korruptiolla.