Pääkirjoitukset

Rahanpuute ruhjoo tieverkostoa

Valtion tiemäärärahat alkavat olla Kanta-Hämeessä poikkeuksellisen harvinaista herkkua. Uudenmaan ely-keskus, johon Kanta-Hämekin nykyisin kuuluu, aikoo tänä vuonna rahoittaa vain Mallinkaisten tien uudistamistyön Janakkalassa.

Mallinkaislaiset ovat toki tieremonttinsa ansainneet, tien kunto on surkea, mutta tarpeita on muuallakin maakunnassa. Lista on loppumattoman pitkä ja kasvaa kaiken aikaa.

Tierahojen yksittäisestä käytöstä päättävät joutuvat tyhjin käsin jakamaan niukkuutta, sillä valtio vetää määrärahoja vuosi vuodelta entistä tiukemmalle. Valtiontalouden tila sanelee toki reunaehtonsa ja rahaa tarvitaan kaikkialle hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin. Niukkuutta on kuitenkin jaettu epätasaisesti, tiemäärärahojen reaalinen pudotus kuluneen vuosikymmenen aikana on ollut neljänneksen luokkaa. Asiantuntijat arvioivat, että rahoitusta tarvittaisiin lisää vuosittain noin 250 miljoonaa euroa.

Suomi on pitkien etäisyyksien harvaan asuttu maa, jossa toimivalla tieverkolla on erityinen merkitys. Peräti 93 prosenttia henkilöliikenteestä on tieliikennettä. Tavarakuljetuksista sen osuus on myös korkea, 65 prosenttia, rautatiet ja vesistökuljetukset ovat menettäneet osuuksiaan merkittävästi.

Rahaa tienkäyttäjät kartuttavat valtion kassaan eri tavoin kerättyinä veroina ja maksuina noin seitsemän miljardia euroa vuodessa. Muhkeasta summasta vain kymmenesosa palautuu teiden ylläpitoon ja rakentamiseen. Laskennallisesti jokainen suomalainen maksaa vuodessa teiden ylläpidosta sata euroa ja sen lisäksi tiestön kehittämisestä 50 euroa.

Maantiet, yhteiseltä pituudeltaan noin 78 000 kilometriä, ovat julkisin varoin kartutettua kansallisomaisuuttamme. Pääosa nykyisestä tieverkosta on rakennettu taloudellisesti paljon nykyistä huonompina aikoina, usein myös velaksi. On surullista, jos se päästetään pahoin rappeutumaan laiminlyömällä peruskorjaukset vuodesta toiseen.

Säästöt tierahoista on poliittisesti helppoja tehdä, koska niiden vaikutukset eivät näy välittömästi. Mutta kun peruskunnostukset jätetään vuosi toisensa jälkeen tekemättä, korjauslasku kasvaa koko ajan.

Teiden kunnolla on suuri merkitys myös liikenneturvallisuuteen. Viime vuonna maanteillä menehtyi 270 ihmistä ja tavoitteena on, että kolareissa kuolisi vuonna 2025 enää sata ihmistä.

Autojen turvallisuus on parantunut kaiken aikaa, ja sillä on varmasti oma merkityksensä myönteiseen kehitykseen. Jos teiden kuntoon ei kiinnitetä vakavaa huomiota, onnettomuustilastot synkkenevät helposti uudestaan.

Valtakunnasta puuttuu kattava, pitkäjänteinen ja poliittisesti sitova tieverkon kehittämisohjelma. Vähillä rahoilla paikataan pahimpia rappeutumia ja nekin vain ensiavun tapaan siellä, missä tilanne on kaikkein pahin.

Liikenneturvallisuus on kuitenkin kansalaisten perusoikeus ja tieolot on saatava turvallisiksi ja liikenne sujuvaksi. Rahaa autoilijat ovat kyllä tilittäneet valtion pohjattomaan kassaan saamatta sille edes vaatimatonta vastiketta.

Päivän lehti

28.10.2020

Fingerpori

comic