Pääkirjoitukset

Rahapula syö liikenneturvallisuutta

Talven säätilavaihtelut ovat olleet myrkkyä tienpitäjälle, mutta teiden hoito-ongelmat ovat aiheuttaneet melkoisesti pulmia teillä liikkuville. Erityisesti raskaan liikenteen kuljettajat, yrittäjät ja edunvalvojat ovat olleet perustellusti huolissaan teiden huonosta kunnosta.

Säätila vaihtelee, eikä sen pitäisi Suomessa olla kenellekään minkäänlainen yllätys. Saman tapaan vaihtelee ajoväylien liikennöitävyys, mutta sen mukaan, minkä urakoitsijan vastuulla tieosuus on. Näin ei tietenkään saisi olla.

Äänessä on tänä talvena ollut erityisesti puutavarakuljetuksien yhteistyöryhmä, jossa ovat mukana kaikki tahot kuljetusyrittäjistä metsäteollisuuteen ja ely-keskukseen saakka. Viesti on yhteinen: kunnossapitoon pitäisi löytyä lisää rahaa. Kuoppakorotukselle on laskettu hintakin. Lisää rahaa tarvittaisiin noin 30 prosenttia eli 25 miljoonaa euroa. Sellaista summaa ei löydy tähän hätään mistään, mutta viestin pitää tavoittaa päättäjien kuulevat korvat. Niiden on johdettava myös tositoimiin surkean tilanteen korjaamiseksi.

Tilanne maanteillä on 2000-luvulla muuttunut ratkaisevasti. Valtakunnan tieverkko rapistuu ja ongelmia on ollut tämän talven aikana tavanomaista enemmän. Tiettyjä tieosuuksia on hoidettu huonosti ja liikkuminen kymmenien tonnien ajoneuvoyhdistelmillä on ajoittain todella vaarallista. Kun rekat ovat vaikeuksissa, ovat myös henkilöliikenteen riskit kasvaneet.

Talven kelit ovat olleet poikkeukselliset, pakkasta ja suojaa vuoron perään, väliin tuulta ja lumisateita. Säätila on vaihdellut jopa dramaattisesti. Kylmään maahan satanut vesi tai märkä lumi on jäätynyt, ja tie on muuttunut nopeasti luistinradaksi. Tällaisessa tilanteessa ei ole vaihtoehtoa. Liukkauden torjuntaan on ryhdyttävä täydellä voimalla ja mahdollisimman pian. Laiminlyönteihin ei ole varaa.

Teiden kunnossapidosta ei ole varaa tinkiä. Sama koskee katujen ja muiden taajamaväylien hoitoa. Tänä talvena on tuntunut siltä, että aurausrahoja on säästetty kulkijoiden kustannuksella. Yksi ongelma on se, että teistä ja kaduista vastuulliset ovat pitäneet kunnossapidon luokituksen omina tietoinaan. Tienpitäjän pitäisi olla huomattavasti aktiivisempi myös tiedotuksessaan. Oikea tieto voisi lievittää lumessa tarpojien tuskaa.

Teiden kunnossapito on kiinni ensi sijassa rahasta. Niiden hoitamiseen etenkin talvikuukausiksi tarvitaan lisää rahaa ja resursseja. Tienpitäjien, ely-keskuksen ja kuntien laatimat luokitukset eivät läheskään aina riitä vallankaan, kun tienkäyttäjät ovat työn tuloksesta toista mieltä.

Liikenteen ammattilaisten selkeä viesti on, että tien hoidossa on ongelmia. Tällaiset viestit on otettava vakavasti, eikä aina piiloutua rahapulan taakse. Jokatalviseen auraukseen ja hiekoitukseen tarvittavat miljoonat ovat tosin vasta pieni käsiraha, sillä väylien peruskorjausten laiminlyönti vasta maksaakin.