Pääkirjoitukset

Rajut myrskyt turhan jokapäiväisiä

Rajuista myrskyistä, joita ennen sanottiin poikkeuksellisiksi sääilmiöiksi, on tullut viime aikoina lähes jokapäiväisiä vitsauksia. Edellisen puhurin tuhoja ei ole aina ennätetty siivomaan saati korjaamaan, kun uusi myrskyrintama jo pyyhkäisee yli maan ja tekee lisää tuhojaan.

Suomea on kuukauden aikana koetellut kolme kovaa myrskyä. Marraskuun 17. päivänä puhalsi Eino, joulukuun ensimmäisenä Oskari ja perjantaina pahojaan teki Seija-myrsky. Rajuilmojen rumaa jälkeä ei yhtään lievitä tai inhimillistä se, että ne saavat ihmisen nimen sen mukaan, kenen nimipäivänä ne sattuvat riehumaan.

Perjantainen Seija-puhuri arvioitiin jopa rajummaksi kuin viime vuoden Tapani-myrsky, jolloin tuulen nopeudeksi mitattiin kovimmillaan 30 metriä sekunnissa.

Vaikka tiede on edennyt huimin askelin, edelleen on epäselvää ja kiistanalaista, mistä ja miten tuhoisat myrskyt syntyvät. Monet tutkijat myös kansainvälisessä tiedeyhteisössä uskovat ilmastonmuutoksen ja maapallon lämpötilan nousun selittäjäksi rajuihin sääilmiöihin.

Toisenlaisiakin mielipiteitä on esitetty, niin ikään vakavasti otettavien tutkijoiden suulla. Ilmastossa tähän mennessä tapahtuneet muutokset ja maapallon lämpötilan vaihtelut mahtuvat edelleen tilastollisten vaihteluvälien sisään eikä esimerkiksi napaseutujen jäätiköiden sulamisesta pidä tehdä liian yksioikoisia johtopäätöksiä.

Maailman johtajat tiedemiehet kykenevät varmasti joskus kiistattomasti selvittämään säiden synnyn, mutta niistä ei ole apua käsillä oleviin ongelmiin.

Jokaisen puhurin jälkeen sähköt ovat poikki pahimmillaan sadoilta tuhansilta kotitalouksilta. Yritykset ja maatilat halvaantuvat, ellei niillä ole välittömästi saatavissa varavoimaa. Kokemuksista oppineena monet maanviljelijät, etenkin karjatilalliset, ovat hankkineet traktorikäyttöisiä aggregaatteja, joilla selvitään siihen asti, kun sähkön jakeluverkot ovat taas kunnossa.

Koska Suomen pääradat on koko lailla sähköistetty, junat pysähtyvät heti, kun myrsky kaataa puun ajojohtojen päälle. Näin on käynyt jo riittävän monta kertaa, joten olisiko lopulta uskottava, että ratalinjat kannattaa avartaa niin leveiksi, etteivät puut kaadu johtojen päälle. Se tulisi sittenkin halvemmaksi kuin jatkuvat korjaukset ja liikenteen seisokit. Ne aiheuttavat paitsi monia hankaluuksia matkustajille, myös silkkaa rahanmenoa VR:lle, joka joutuu hankkimaan linja-autoja korvaamaan keskeytyneen raideliikenteen.

Viime viikolla julkaistu kauppa, jolla Fortum myy sähköverkkonsa kansainväliselle sijoittajaryhmälle, on herättänyt huolta sähkölinjojen tulevasta kunnosta ja korjauksista. Riittääkö uudella omistajalla mielenkiinto sijoittaa rahojaan myös linjaston peruskorjaukseen ja kalliiseen maakaapelointiin?

Lainsäädäntö on toki asiakkaan puolella sähkön siirron hinnoittelussa ja toimitusvarmuudessa. Laki estää riistohinnoittelun ja säätää korvaukset pitkistä sähkökatkoksista, mutta riittääkö se kaikkiin arkipäivän ongelmiin, jää nähtäväksi.