Pääkirjoitukset

Risusavottaa riittää tukirahaviidakossa

Missä Euroopan unioni, siellä tukirahaviidakko.

Lukuisissa suomalaishankkeissa on tukeuduttu Euroopan aluekehitysrahastoon (EAKR) ja sosiaalirahastoon (ESR). Alueiden kehittämiseen kuluu EU:n budjetista peräti kolmasosa. Kehityseurojen jakajia on tosin Eurooppa väärällään, joten yksittäiset hankkeet eivät ole runsaudensarvia.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on tarkastellut kriittisesti EAKR-ohjelmien tehoa, seurantaa ja hallintokustannuksia ohjelmakaudella 2007–2013, jolloin rakennevarastorahoja kului Suomessa 1,6 miljardia ja lisäksi noin 2 miljardia euroa kansallista julkista rahoitusta.

Tukiaisilla on rahoitettu monenlaisia hankkeita Kanta-Hämeessäkin. Leijonanosa ESR:n ja EAKR:n hankkeista, jotka ovat käynnissä Kanta-Hämeessä, on ollut julkisyhteisöjen kuten oppilaitosten tai kuntien pyörittämiä. Yritykset eivät valitettavasti ole rahoituksen hakuun yhtä perehtyneitä.

Kohdealueilla on tarkastuksen mukaan saatu vähennettyä työttömyyttä ja lisättyä työpaikkoja. Tulostan arvoa pudottaa se, että työllistyneiden joukossa on määräaikaisia hanketyöntekijöitä. Kaiken lisäksi osa ohjelman kehumista työpaikoista olisi toteutunut ilman tukiohjelmaakin. Hanke lähentelee näennäispuuhastelua, jos tai kun toiminta ei vakiinnu ja saavutettu hyöty hiipuu pois heti hankkeen jälkeen.

Ohjelmien todellisesta vaikuttavuudesta ei ole varmuutta. Lukemia käytetään silti valtion budjettiesityksissä määrärahojen perusteluina. Rakennerahastojen tuet lennähtelevät ikään kuin tutkan alapuolella.

Tarkastusvirasto myöntää, että etenkin EAKR-ohjelmien seurannassa on kehitettävää, sillä se ei yllä edes tyydyttäväksi. Tilastointi on epätarkkaa, kun edes määräaikaisia tai vakinaisia työpaikkoja ei tilastoida erikseen.

Suomi on sentään puristanut hallinnointikulut uudella EAKR-ohjelmakaudella viime kauden neljästä kolmeen prosenttiin koko rahoituksesta.

EAKR- ja ESR-rakennerahastot ovat tälle kaudelle kutistuneet, mutta tukirahoja yhä riittää.

EU:n aluetuet ovat sinänsä paikallaan, mutta tarvitaan toimivaa seurantaa, ettei rahoitus ohjaudu vain kehittämisorganisaatioiden perustoimintaan.

Hankkeita ei pidä tehdä vain hankerahojen vuoksi, vaan tavoiteltavien tulosten takia.