Pääkirjoitukset

Ruokaa haaskataan surutta

Maailmassa ei olisi varsinaista pulaa ruuasta, jos ihmiskunta käyttäisi kaiken ravintonsa huolellisesti. Ruoka ei toki jakaudu tasan ihmisten kesken. Joissakin maissa nälkä tappaa kansaa, kun toisaalla kuollaan ylensyönnin aiheuttamiin elintasosairauksiin.

YK:n elintarvikejärjestö FAO arvioi, että jopa kolmasosa maailman kaikesta tuotetusta ruuasta joutuu hukkaan. Ruokaa haaskataan kaikkialla. Kehitysmaissa sitä pilaantuu sadonkorjuun ja varastoinnin yhteydessä. Korkean elintason maissa ruokaa pilaantuu kaupan tai kotien hyllyissä ja sitä kärrätään surutta kaatopaikoille.

Jos ruoka jakaantuisi tasan maailman ihmisten kesken, hävikistä riittäisi jokaiselle maailman nälkäiselle neljän kilon annos jokaiseksi päiväksi. Tämä osoittaa, ettei maailman ruokahuolto ole vielä kehittynyttä, ainakin viljelyteknologia ja logistiikka ontuvat pahasti.

Suomalaistenkin on turha valittaa elintarvikkeiden kalleutta, ainakin niin pitkään, kun 10-15 prosenttia ruuasta heitetään pois. Sen verran suomalaisesta, tehokkaaksi kehutusta elintarvikeketjusta katoaa matkalla pellolta pöytään. Päästöiksi muutettuna vuotuinen hävikki vastaa noin 100 000 henkilöauton päästöjä.

Kotitaloudet aiheuttavat kokonaishävikistä runsaan kolmanneksen, teollisuus hiukan alle kolmasosan, ravintolat viidenneksen ja kaupat 18 prosenttia.

Keskivertosuomalainen kantaa roskikseen joka vuosi 23 kiloa syömäkelpoista ruokaa. Eniten heitetään pois vihanneksia, seuraavaksi valmista kotiruokaa ja maitotuotteita. Kalliina pidetystä lihasta päätyy jätteisiin seitsemisen prosenttia.

Jos ruokalaskumme pienenisi hävikin verran, väitteiltä suomalaisen ruuan kalleudesta putoaisi pohja pois. Jos leivästä syötäisiin kannikatkin ja kotiruoka tuotaisiin lämmitettynä uudelleen tarjolle, ruokamenot pienensivät sadoilla euroilla vuodessa.

Olisi utopistista kuvitella, että ruokahävikistä päästään kokonaan eroon. Osa pilaantuu matkan varrella syystä tai toisesta, vaikka kylmäketjut ja varastot olisivat moitteettomassa kunnossa. Mikäli asiaan kiinnitetään jokaisessa ruokaketjun lenkissä nykyistä enemmän huomiota, ja ollaan huolellisia, hävikkiä on mahdollista pienentää tuntuvasti. Siitä ei edes koituisi merkittävää lisätyötä saati haittaa. Yksinkertaisimmillaan kyse on huonoista tavoista ja tottumuksista.

Toki tiukkojen viranomaismääräysten takia jonkin verran elintarvikkeista päätyy kaatopaikoille. Esimerkiksi suurtalouksien keittiöjätteiden käyttö sikaloissa on käytännössä tehty mahdottomaksi.

Sitä, kuka ruokahävikin maksaa, on tarpeetonta arvailla. Sen maksaa aina kuluttaja, oman tuhlauksensa lisäksi hänelle lankeavat kaupan ja teollisuuden hävikkien kustannukset.

Elintarviketeollisuus leipoo tukkuhintoihinsa muutaman prosentin hävikkilisän. Kaupassakin osataan laskea tarkkaan, paljonko tavaraa pilaantuu hyllyyn, jopa myymälävarkaiden näpistykset otetaan hinnoittelussa huomioon.

Tavallinen kuluttaja ei ostoskäyttäytymisellään voi kovin paljon vaikuttaa teollisuuden ja kaupan hävikkeihin, ainoastaan omaan tuhlailuunsa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota.