Pääkirjoitukset

Ruotsi äänesti itselleen ongelmia

Ruotsilla on mennyt Fredrik Reinfeldtin porvarihallituksen johdolla erinomaisen hyvin, mutta sunnuntain valtiopäivävaaleissa ei palkittu vanhoja vallanpitäjiä.

Pohjanlahden takana puhalsi vaaleissa kylmä oikeistoviima. Maltillista kokoomusta aikaisemmin äänestäneitä siirtyi vaalien suurimman voittajan taakse. Äärioikeistolaiseksi luonnehdittu, maahanmuuttokriittinen ruotsidemokraatit nousi valtiopäivillä jopa vaa’ankielen asemaan.

Reinfeldt joutuu jättämään paikkansa, ja maan tulevan hallituksen johtoon nousee politiikan untuvikoksi luonnehdittu sosiaalidemokraattien puoluejohtaja Stefan Löfven.

Vallanvaihdon kaava on karu: kun työ on tehty, hallitus saa mennä.

Väistyvä hallitus on saanut aikaan pitkän listan keskustaoikeistolaisia uudistuksia. Ruotsin talous on Saksan ohella Euroopan parhaassa kunnossa. Se kaikki ei painanut vaaleissa mitään.

Ruotsalaiset äänestivät muutoksen puolesta, mutta onnistuivat järjestämään itselleen vain ongelmia.

Demarivalta on ruotsalaisille enemmän kuin tuttua, kuin paluuta Volvolla kotiin kesälomareissulta.

Sosiaalidemokraatit onnistuivat vaalityössään, jossa teemat olivat aitoa kansankotia: hyvinvointi, julkiset palvelut ja työllisyys. Ruotsalaisille ei kuitenkaan koita paluu tuttuun ja turvalliseen, vaan nyt siirrytään uuteen epävarmuuden ja sekaannuksen aikaan ruotsalaisessa politiikassa.

Stefan Löfvenin voimat eivät riittäne enemmistöhallitukseen, joten Ruotsiin on ennakoitu vähemmistöhallitusta. Hallitusneuvotteluista on tulossa vaikeat, ja tulevan hallituksen taipaleesta vielä vaikeampi.

Maahan povataan jopa uusia vaaleja. Jos ja kun hallitus saadaankin kasaan, sen esitykset ovat vaarassa mennä nurin valtiopäivillä.

Ruotsissa ei perinteisesti ole rikottu oikeiston ja vasemmiston rajaa hallituskokoonpanoissa.

Nyt Stefan Löfven yrittää sillanrakennustyötä. Hän on ilmoittanut haluavansa yhteistyöhön ympäristö- ja vasemmistopuolueiden lisäksi keskustan ja kansanpuolueen.

Ruotsin seuraava pääministeri vetoaa kaikkiin demokraattisiin puolueisiin. Yhteinen vihollinen on selvä: ruotsidemokraatit, jota kukaan ei halua kumppanikseen.

Suvaitsevaisuus ja kaikkinainen tasa-arvoisuus ovat ruotsalaisittain jopa pyhiä arvoja. Ruotsidemokraatit ovat rikkoneet tuon pinnalta kauniin kuvan. Puolue on noussut maan kolmanneksi suurimmaksi. Se on tehnyt itsestään aikaisempaa salonkikelpoisemman ja pessyt onnistuneesti äärioikeistolaisuuden leimaa. Jatkoa seuraa varmasti.

Ruotsalainen yhteiskunta natisee arvoliitoksissaan. Maahanmuuttokritiikillä on tilausta. Sen kauhistelun sijasta pitäisi keskittyä syihin. Kysymys ei voi olla vain ymmärtämättömyydestä tai tiedon puutteesta. Tosin ruotsalaisten on ilmeisen vaikea muistaa, että heidän hyvinvointinsa on paljolti maahanmuuttajien rakentamaa.