Pääkirjoitukset

Säästöt kuristavat koulutusta

Suomen kunnat eivät ole läheskään vielä toipuneet mittavasta sote-uudistuksesta, kun ne joutuvat tuota pikaa linjaamaan uusiksi myös toisen asteen koulutuksen järjestämisen. Lukio-opetusta ja ammattikoulutusta on muovattava uuteen asentoon, koska niiden rahoitus ei jatku entiseen tapaan.

Valtiontalouden ankarat säästövaateet eivät säästä koulutustakaan. Valtion rahavirta ohenee lähivuosina ja siksi monen toisen asteen oppilaitoksen kohtalona saattaa olla ovien lopullinen sulkeutuminen.

Hallituksen sivistyspoliittinen ministerityöryhmä on istunut alkuviikon miettimässä hallituksen esitystä, jonka on määrä olla valmiina huomenna torstaina. Yksityiskohdista ei vielä ole tietoja julkisuuteen, mutta lähivuosina lukio- ja ammattikouluverkko ”tiivistyy” eli koulujen lukumäärä vähenee. Näin siksi, että toisen asteen koulutukselta leikataan 260 miljoonaa euroa vuodessa.

Opetusministeri Krista Kiurun (sd.) mukaan hallitus ei kuitenkaan ole karsimassa kouluverkkoa. Mutta kun rahoitusta vähennetään, ikävä työ jää kunnille.

Moni suomalainen koulu on jo vuosia kamppaillut oppilaspulassa, koska maaseudulla ja pienissä kaupungeissakin väestönkasvu ja syntyvyys ovat olleet jo pitkään miinusmerkkisiä. Kyläkoulut ovat käyneet erityisen uhanalaisiksi, koulukuolema on niittänyt satoja ala-asteita. Moni kaupungin lähikoulu on lopetettu, ei niinkään oppilaspulan takia, vaan puhtaasti säästösyistä.

Lukiot ja ammattikoulut ovat toistaiseksi välttyneet ytimiin menevältä saneeraukselta, mutta nyt niidenkin olemassaolon oikeutus joutuu punnittavaksi. Ne eivät selviä opetusmäärärahojen leikkauksista vain keventämällä hallintoaan. Hallinnon keskittämisen säästöt eivät riitä edes käsirahaksi miljoonaleikkauksille, sillä kunnissa koulubyrokratiaa on jo kevennetty. Esimerkiksi Hämeenlinnassa lukiot ja ammattikoulu on yhdistetty Koulutuskuntayhtymä Tavastian vastuulle.

Toisen asteen kouluverkon harvennus tietää taas monta kiistaa ja surua. Kunnat saavat itse päättää, millaista koulutusta ja missä sitä järjestetään, mutta perustuslain mukaan valtiovallan on turvattava riittävä koulutuksen perusrahoitus.

Jos ja kun moni pieni lukio ja ammattikoulu loppuvat, pyrkimys koulutukselliseen tasa-arvoon joutuu kyseenalaiseksi, kun opetuksen saatavuus ja saavutettavuus vaikeutuvat. Koulutuksen keskittäminen tietää suuressa osassa Suomea oppilaiden majoitustarpeen kasvua, koska kodin ja koulun välimatkat ovat pitkiä ja joukkoliikenne on kuihtunut vähiin. Asuntoloiden ylläpito ei sekään ole ilmaista ja periaate siitä, että toisen asteen koululaisen on voitava asua kodissaan, murenee väistämättä.

Laadukas ja monipuolinen koulutustarjonta on monessa kunnassa mielletty tärkeäksi menestystekijäksi, jolla houkutellaan uusia asukkaita ja yrityksiä. Ammattikoulut ovat tärkeitä etenkin yrityksille, koska ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on niille keskeinen menestystekijä.

Valtion rahapula on tosiasia, mutta sen varjolla ei pidä tehdä ratkaisuja, jotka heijastuvat varsinaista kohdettaan laajemmin koko kansakunnan hyvinvointiin.