Pääkirjoitukset

Sähkökirja kiiruhtaa hitaasti

Viikonlopun kirjamessuilla Helsingissä on paljon kirjoja.

Se on kuin onkin jonkin sortin uutinen, koska vielä muutama vuosi sitten uumoiltiin, että jo hyvinkin pian kirjamessuilla saattaisi olla näytteillä lähinnä vain erinäköisiä laitteita, joilla kirjoja voi lukea.

Mutta niin ei käynytkään. Kirjapinot messuilla ovat vähintäänkin entisen korkuisia.

Suomi kiiruhtaa hyvin hitaasti sähkökirjojen aikaan. Kun Yhdysvalloissa ja Britanniassa verkkokauppa Amazon myy jo enemmän sähköisiä kuin paperisia kirjoja, Suomessa ei vielä olla lähelläkään moista tilannetta.

Alalla arvellaan, että meillä tullaan ”muutamia vuosia” sähkökirjan kärkimaita perässä, mutta kukaan ei uskalla arvata, kurotaanko tuo etumatka umpeen ja jos, niin kuinka pitkän ajan kuluessa.

Moni kirjanystävä onkin varmasti sitä mieltä, ettei tuon etumatkan lyhentäminen ole ollenkaan kiireellinen tai oikeastaan edes tarpeellinen tavoite. He ovat perinteisen kirjan vannoutuneita ystäviä eivätkä periaatteesta halua siirtyä sähköön.

Sähkökirjojen suosion kasvun hidastajina pidetään myös niiden käytön ja ostamisen hankaluuksia, perinteistä kirjaa korkeampaa arvonlisäveroa ja sopivien laitteiden puutetta.

Sähkökirjojen markkinoijat eivät itsekään ole ihan syyttömiä tilanteeseen. Esimerkiksi kirjailija Sofi Oksanen ei ole suostunut antamaan lupaa kirjojensa julkaisemiseen sähköisessä muodossa. Hän perustelee nihkeyttään muun muassa joidenkin jakelijoiden halulla saada kirjoihin yksinoikeus.

Hyvin pitkälle tuontapaisella tyylillä äänitteiden ja kuvatallenteiden markkinoijat panivat takavuosina kuluttajien päät pyörälle ja pinnat kireälle, kun ensin videoissa kamppailivat vhs- ja betaformaatit ja myöhemmin blue ray ja HD-DVD. Ne, jotka menivät ostamaan kilpailussa häviölle jäävän laitteen, saivat ennen pitkää huomata, ettei siihen enää myyty tallenteita.

Vahingoista viisastuneet kuluttajat ovatkin nyt syystä varuillaan ja odottelevat, syntyykö sähkökirjojen markkinoille sellainen tasapaino, johon voi luottaa ja jonka varaan voi roponsa asettaa. Yksinoikeuksia havittelevat jakelijat tekevät itselleen karhunpalveluksen horjuttamalla kuluttajien luottamusta siihen, että ostamalla laitteen he voivat ladata siihen haluamansa kirjan.

Eihän eri kirjakauppaketjuillakaan ole yksinoikeuksia. Saman Sofi Oksasen kirjan saa mistä tahansa kaupasta. Mitä järkeä olisi siinä, että jos haluaa Oksasen kirjan sähköisenä, pitää ostaa laite X, mutta kun haluaa vaikkapa Riikka Pulkkisen kirjan, onkin ostettava laite Y, koska X-laitteella ei ole siihen oikeuksia?

Kirjanystävän on myös vaikea ymmärtää, miksi sähkökirjat ovat niin kalliita kuin ovat, vaikka kustantajalta säästyvät painokulut. Selitys, että sähkökirjat vaativat saman työn kuin paperiset, ei oikein vakuuta.

Sähkökirjat kyllä yleistyvät Suomessakin, siitä ei ole epäilystä, mutta aikansa se ottaa.