Pääkirjoitukset

Saimaannorppa taitaa pelastua

Saimaannorpasta on hyvää vauhtia tulossa uusi erävoitto suomalaisessa luonnonsuojelussa. Kaksi edellistä ovat kansallislinnuksemme nimetty laulujoutsen ja merikotka. Kumpikin uljas lintulaji oli vielä muutama vuosikymmen sitten äärimmäisen uhanalainen. Laulujoutsenta oli ankarasti metsästetty ja sen pelasti Yrjö Kokon 1950-luvulla kirjoittamat kaksi kirjaa. Teokset Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu sekä Ne tulevat takaisin herättivät suomalaiset suojelemaan joutsenta ja teoksia pidetäänkin luonnonsuojelukirjallisuutemme klassikoina.

Merikotka puolestaan sai osansa petovihasta, mutta sen lisääntyminen vaarantui myös merialueen saastumisen takia. Ravintoketjun huipulla olevana lihansyöjänä merikotkaan kerääntyneet ympäristömyrkyt tekivät siitä lähes lisääntymiskyvyttömän. Pesintä epäonnistui vuodesta toiseen. Keinoruokinta ja myrkkyjen vähentyminen pelastivat merikotkan ja nyt kanta on taas elinvoimainen.

Norppakannat ovat vahvistuneet jo yli kolmensadan yksilön ja tänä keväänä on syntynyt kuutisenkymmentä kuuttia. Kun norppien määrä nousee yli neljänsadan yksilön, eläintä ei enää luokitella välittömän sukupuuton uhkaamaksi. Muutama sata norppaa ei silti tarkoita, että sukupuuton vaara olisi lopullisesti väistynyt. Suojelutoimia pitää edelleen jatkaa ja tarvittaessa myös tehostaa ja kohdentaa sinne, missä tilanne norpan säilymiseksi niin vaatii.

Maailman eläimistössä ainutlaatuisen norpan oli ajaa sukupuuttoon moni eri tekijä. Saimaa, norpan kotivedet, on vahvaa ja perinteistä metsäteollisuusseutua. Vielä muutama vuosikymmen sitten paperitehtaat laskivat jätevetensä koko lailla puhdistamattomina järviin. Ensin väheni kala ja sitten sitä ravintonaan käyttävä hylje.

Saimaa on myös erityisen voimakkaasti säännöstelty vesistö. Veden korkeuden äkilliset vaihtelut kevättalvella, norpan pesinnän aikaan tuhosivat kuutteja, kun pesät romahtivat järven pinnan laskun takia.

Norpan koettiin kilpailevan ihmisen kanssa kalansaaliista ja vähentävän niitä. Vaikka norppaa ei kovin aktiivisesti metsästettykään, se tapettiin tavattaessa. Osa menehtyi kalanpyydyksiin, joita ei millään tavalla suojattu.

Myös jatkuvasti kasvava vapaa-ajan asutus kaventaa hylkeiden elinpiiriä ja häiritsee niiden pesintää.

Norppakannan myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut paljolti valistus ja asennemuokkaus. Hylje on hellyttävän näköinen, tunteisiin vetoava ja hoivavietin herättävä otus, jolle kukaan vähänkin ajatteleva ihminen ei halua mitään pahaa. Norppa on osoittautunut menestykseksi myös monissa rahankeruukampanjoissa ja matkailun vetonaulana.

Teollisuus ja kunnat ovat panostaneet vuosien mittaan huimat rahasummat jätevesiensä puhdistamiseen ja tulokset myös näkyvät vesistöissä.

Norppavesien osakaskunnille maksetaan vuosittain noin 400 000 euron korvaukset sopimuksista, ettei niiden vesillä kalasteta verkoilla alkukesällä. Näin moni kuutti pelastuu hukkumiselta.

Rahalla on toki voimaa, mutta myönteinen asenneilmasto ja vapaaehtoinen suojelu tuovat kestäviä tuloksia.